don't wanna work in the building downtown
Olipa sitten troijalainen änkenyt Vinskiin. Mitään tietoa että mistä, sen kanssa painiessa meni iloisesti aamupäivä ja nyt virusskannaillessa pari tuntia. Mutta luulen päässeeni eroon siitä pirulaisesta.
Käytin skannausaikaa tehokkaasti hyödykseni Stalinin lehmien parissa. Outo kirja. Täti kirjoittaa tietyissä kohdin - syömähäiriöosuuksissa mostly - hyvin paljon samaan tapaan kuin Sue. Neuvostoasiat ei jaksa kiinnostaa pätkääkään ja syömäasioita vihaan. :D Tai en vihaa mutta näen niissä tuttuja ihmisiä enkä pidä siitä. En häpeä myöntää viihtyväni väärässä tietämättömyydessä! Ne ongelmat kun eivät kuitenkaan ole minun ongelmiani ja olen yleensä joka tapauksessa ollut varmaan enemmän haitaksi kuin hyödyksi.
Enkä ole nyt niin ylimielinen että kuvittelisin ymmärtäväni asiaa yhtään paremmin. Jos sitä ei ole, sitä ei tajua, mutta ei se silti tarkoita että hyväksyisin..tai että hyväksymättömyyteni muuttaa yhtään mitään. Luulen että suhtaudun tuntemiini syömähäiriöisiin tavallaan menetettyinä, lost cause näin kolmannella kotimaisella, ja keskitän energiaani ennemmin ehkäisemään uusien syntymistä. Sanoisin että choose your battles, mutta se kuulostaa niin raivostuttavan tekopyhältä ja holier-than-thoulta, ei mun omatkaan ratkaisuni mitenkään terveitä aina ole.