(no subject)
Olen kirjoittanut tosi paljon (liian vähän mitään mitä oikeasti pitäisi)
järjestellyt vähän asioita (elämääni ja huonettani ja muuta)
silitellyt kisun masua (tunsin ainakin kaksi vauvaa)
Diplomiproggis toimi tänään hyvin, käytiin ihan alkua ja ihan loppua, ah mitä tunteita. Saatiin musiikki ja ehkä kirjoituskone, tarvitaan vielä paljon kaikkea, mutta onpahan jotain jo (ei keneltäkään löytyisi punaista tai mustaa yölamppua?).
Perjantaina palaveerataan Mannin kanssa ja saadaan ehkä tietää päästäänkö Studioon, Peetu ottaa valokuvia ja harjoitellaan sitten taas lisää. Voi että, voisin oikeasti sanoa tykkääväni tästä jutusta. Ihan tosipaljon. Kun saa tehdä niin paljon, kaiken siis, kaikesta tulee juuri oikeaa ja hym.
Pitäisi hakea joku muumikirja kirjastosta (arvottiin kirjaesitelmäkirjailijoita ja sain Toven hih), vaikka vähän pelottaa, kuinka iso lasku minua siellä odottaa.
Ensi torstaina ja perjantaina koululla on teemapukeutumispäivät, landepaukkuilua ja seitkytlukuilua, ihan huippua!
Tänään ostin sateenvarjopaidan oi.
Koska en ollut eilen koulussa kaikki tuntuu ihan kummalliselta.
En jotenkin ihan ymmärrä kaikkea enkä sitä että huomenna on taas tajuton päivä.
Tehdään kuitenkin vihdoinkin meille ne vanhennukset, pakko kai ottaa kamera mukaan.
(pitäkää muuten silmällä Aamupostia (ettei se pääse karkuun)
ollaan siinä tässä joku päivä ehkä
haastatteli meitä eräs herranen
muutama päivä sitten
ja vastailin varsin tyhmästi
mutta olkoon)
Piti mennä Ääntä ja vimmaa ehkä katsomaan, mutta taidan jättää väliin. Hitsin uusintakoepäivä ja kaikki muu meno.
Eikä taaskaan ollut mitään oikeaa sanottavaa
pidä suu kiinni
ja hengitä nenän kautta kiitos.
(tyhmää muuten ettei nenän kautta voi puhua, vaikka suun kautta voikin hengittää, onko tämä sitä tasa-arvoa vai hei?)
Ajattelin muuten peeäs osallistua yhteen kirjoituskilpailuun, olisipa tekemistä kesäksi
mutta nyt kun sanoin tuon niin en varmasti saa aikaiseksi
(ja olen lukenut tuntemattomien kirjoituksia
ja tullut siihen tulokseen, että voisi osata paremminkin)
...
kaikki pitäisi pitää salaisuutena niin ehkä onnistuisi
ainakin se tunne pysyisi
toisin kuin nyt tässä eräs
ei sen väliä
kyllä sen on
harmittaa.
Mikä on kun ei vaan voi olla hiljaa ähm. Sanon aina liikaa kun pitäisi vaan olla hiljaa tai ainakin olla sanomatta niitä asioita.
Onneksi olen nyt niin viisas etten enää sano
asioita joita katuisi tai jotka harmittaisivat.
Jännittävintä on lukea syömishäiriöisten kirjoittamia päiväkirjoja,
kun ne ovat niin
aitoja
ja kuitenkaan eivät ole.
Vähän niinkuin minä.
järjestellyt vähän asioita (elämääni ja huonettani ja muuta)
silitellyt kisun masua (tunsin ainakin kaksi vauvaa)
Diplomiproggis toimi tänään hyvin, käytiin ihan alkua ja ihan loppua, ah mitä tunteita. Saatiin musiikki ja ehkä kirjoituskone, tarvitaan vielä paljon kaikkea, mutta onpahan jotain jo (ei keneltäkään löytyisi punaista tai mustaa yölamppua?).
Perjantaina palaveerataan Mannin kanssa ja saadaan ehkä tietää päästäänkö Studioon, Peetu ottaa valokuvia ja harjoitellaan sitten taas lisää. Voi että, voisin oikeasti sanoa tykkääväni tästä jutusta. Ihan tosipaljon. Kun saa tehdä niin paljon, kaiken siis, kaikesta tulee juuri oikeaa ja hym.
Pitäisi hakea joku muumikirja kirjastosta (arvottiin kirjaesitelmäkirjailijoita ja sain Toven hih), vaikka vähän pelottaa, kuinka iso lasku minua siellä odottaa.
Ensi torstaina ja perjantaina koululla on teemapukeutumispäivät, landepaukkuilua ja seitkytlukuilua, ihan huippua!
Tänään ostin sateenvarjopaidan oi.
Koska en ollut eilen koulussa kaikki tuntuu ihan kummalliselta.
En jotenkin ihan ymmärrä kaikkea enkä sitä että huomenna on taas tajuton päivä.
Tehdään kuitenkin vihdoinkin meille ne vanhennukset, pakko kai ottaa kamera mukaan.
(pitäkää muuten silmällä Aamupostia (ettei se pääse karkuun)
ollaan siinä tässä joku päivä ehkä
haastatteli meitä eräs herranen
muutama päivä sitten
ja vastailin varsin tyhmästi
mutta olkoon)
Piti mennä Ääntä ja vimmaa ehkä katsomaan, mutta taidan jättää väliin. Hitsin uusintakoepäivä ja kaikki muu meno.
Eikä taaskaan ollut mitään oikeaa sanottavaa
pidä suu kiinni
ja hengitä nenän kautta kiitos.
(tyhmää muuten ettei nenän kautta voi puhua, vaikka suun kautta voikin hengittää, onko tämä sitä tasa-arvoa vai hei?)
Ajattelin muuten peeäs osallistua yhteen kirjoituskilpailuun, olisipa tekemistä kesäksi
mutta nyt kun sanoin tuon niin en varmasti saa aikaiseksi
(ja olen lukenut tuntemattomien kirjoituksia
ja tullut siihen tulokseen, että voisi osata paremminkin)
...
kaikki pitäisi pitää salaisuutena niin ehkä onnistuisi
ainakin se tunne pysyisi
toisin kuin nyt tässä eräs
ei sen väliä
kyllä sen on
harmittaa.
Mikä on kun ei vaan voi olla hiljaa ähm. Sanon aina liikaa kun pitäisi vaan olla hiljaa tai ainakin olla sanomatta niitä asioita.
Onneksi olen nyt niin viisas etten enää sano
asioita joita katuisi tai jotka harmittaisivat.
Jännittävintä on lukea syömishäiriöisten kirjoittamia päiväkirjoja,
kun ne ovat niin
aitoja
ja kuitenkaan eivät ole.
Vähän niinkuin minä.