(no subject)
Oli ehkä kauneinta, kun teatterilla pidettiin hiljainen hetki. Seisottiin kaikki hämärällä näyttämöllä ja taustalla soi hyvin kaunis musiikki, itketti vain koko ajan enemmän ja tuntui kuin tunteet ja ajatukset eivät olisi mahtuneet sisälle. Teki mieli kaatua siihen lattialle ja sulkea silmät, heikotti ja ahdisti mutta oli kuitenkin jotain niin hienoa, kaikki siinä kaikessa rauhassa, yhdessä, äänettömästi kyynelehtien.
Kolmet uutiset historiantunnin aikana ja Enskan sanat tunnin päätteeksi; 'pitäkää huolta itsestänne', jotenkin niin paljon liikaa kaikkea.
Nytkin itkettää niin että sattuu, enkä ole edes varma, miksi.
Kun lähdin koululta pois pelkäsin ohiajavia autoja ja vastaantulevia ihmisiä ihan uudella tavalla.
Ja kuitenkin jotenkin surullista herran itsensäkin kannalta, tunnen jotain käsittämätöntä sääliä ja empatiaa, johtuen ehkä Elephant-elokuvasta, joka kertoi hyvin samankaltaisesta tilanteesta ja sekin sai tunteet hyvin ristiriitaisiksi. Maailmassa kun ei ole mustavalkoista hyvää ja pahaa.
♥
Kolmet uutiset historiantunnin aikana ja Enskan sanat tunnin päätteeksi; 'pitäkää huolta itsestänne', jotenkin niin paljon liikaa kaikkea.
Nytkin itkettää niin että sattuu, enkä ole edes varma, miksi.
Kun lähdin koululta pois pelkäsin ohiajavia autoja ja vastaantulevia ihmisiä ihan uudella tavalla.
Ja kuitenkin jotenkin surullista herran itsensäkin kannalta, tunnen jotain käsittämätöntä sääliä ja empatiaa, johtuen ehkä Elephant-elokuvasta, joka kertoi hyvin samankaltaisesta tilanteesta ja sekin sai tunteet hyvin ristiriitaisiksi. Maailmassa kun ei ole mustavalkoista hyvää ja pahaa.
♥