Swoosh! And I'm all alone.
Nyt se sitten meni ohi. Se hyvä tuuli, syvä tuuli. Kun minulla on jotain kivaa tai ihanaista niin minä menen ja hukkaan sen. Ennen äikäntuntia minun ois tehny mieli vajota shakkiruutu-lattialle ja antaa olla. Jos olisin kaatunut maahan dramaattisesti ja pääni olisi kolahtanut. Pieni ja sievä punainen lammikko leviäisi minun korvanpielestä. Jos joku olisi vaikka tullut pelastamaan. Olsi kuulunut kiljuntoja ja sitten minä olisin saanut sitä mitä minä haluan: huomiota. Siltä yhdeltä. Jos olisin nähnyt sen silmissä aitoa huolta niin olisin tiennyt, että se välittää. Koska miksen ikinä saa sitä mitä haluan?
"Ja kun katson sua,
huomaan, ett' oot siinä vain
jos silmäni suljen.
Olisit siinä edes vähän aikaa.
Antaisit vajota pohjaan."
Minulla ei ole aikaa mutta minulla on silti liikaa aikaa ajatella.
Huomasin viime yönä. Väsytti niin perkeleesti, mutta minä vain valvoin ja vatvoin ajatuksiani. Mitä järkeä on ajatella, kun siitä ei ole hyötyä. Tietyissä asioissa minä olen aina pessimistinen. Se on niin helvetin typerää. Kyllä minä tiijän.
"Ja kun katson sua,
huomaan, ett' oot siinä vain
jos silmäni suljen.
Olisit siinä edes vähän aikaa.
Antaisit vajota pohjaan."
Minulla ei ole aikaa mutta minulla on silti liikaa aikaa ajatella.
Huomasin viime yönä. Väsytti niin perkeleesti, mutta minä vain valvoin ja vatvoin ajatuksiani. Mitä järkeä on ajatella, kun siitä ei ole hyötyä. Tietyissä asioissa minä olen aina pessimistinen. Se on niin helvetin typerää. Kyllä minä tiijän.