(no subject)

Feb 07, 2006 19:25

Tiedättekö mikä mulla ottaa päähän. Tekee surulliseksi, voimattomaksi.

Se kun yrittää pitää yhteyttä vanhoihin ystäviin, kyselemällä kuulumisia, tekemällä JOTAIN!
Ja suurimmaksi osaksi en ole saanu mitään takaisin.
Rasittavaa, ilkeää, minua vituttaa, ja haluaisi lähteä kauas kauas kauas pois ja unohtaa kaikki ja aloittaa aaaivan uusi elämä jossain toisessa maassa, pois vaikeuksista, suruista, ELÄMÄSTÄ.

Kerro mulle jotain uutta tänään, sano ettei meitä ole.
Sano että kaikki päättyy kuitenkin, vaikka nehän ei usko millään.
Mennään sinne missä kaupunki vaihtuu metsiin pimeisiin.
Loputtomiin mä olen vaeltanut tämänkin yön ja sinuakin väsyttää.

Nuku pikkuinen, nuku tähti helmassa päivän paisteen.
Nuku pikkuinen, nuku lehti helmassa laakson varjojen.
Nuku pikkuinen, nuku virta helmassa meren tyrskyjen.
Nuku pikkuinen, nuku talvi helmassa kesän kukkien.

Kerro mulle jotain rauhoittavaa, joka aaveet karkoittaa.
Sano ettei ne saa mua ansoihinsa lankeamaan, epäjumaliin uskomaan.
Mä tiedän, en voi sua omistaa, vain pienen hetken koskettaa.
Paikoillaan ei pysy tuulet vaikka huudetaan ja pulloon laitetaan.

Nuku pikkuinen, nuku tähti helmassa päivän paisteen.
Nuku pikkuinen, nuku lehti helmassa laakson varjojen.
Nuku pikkuinen, nuku virta helmassa meren tyrskyjen.
Nuku pikkuinen, nuku talvi helmassa kesän kukkien.

Nyt ei tee vastata enää kenenkään puheluihin, olla hiljaa ja ollaollaolla!
Huomata, että minä olen olemassa.

Hyvää ystävänpäivää jo näin teille kaikille.
Previous post Next post
Up