(no subject)
minne katosi päivät? kolmetoista viikkoa maailmalla takana ja huomenna alkais kakskytviis tuntia kestävä kotimatka, joka tavallaan alko jo tänään kun lennettiin neljä tuntia bangkokkiin mutta matkaan yhteensä meni varmaan ainakin tuplatunnit kiitos thaimaan ihanien liikenneruuhkien. en tiedä mitään turhauttavampaa kun istua autossa joka on vähän väliä kakskyt minuuttia jumissa liikkumatta metriäkään.
eilen pidettiin poikien kanssa disco rannalla ja juotiin kaljaa aamupäivästä asti. kaikki tuli sinne ihan vaan meiän vikan päivän kunniaks, syötiin snackseja, laulettiin ja naurettiin ja pojat soitti kitaraa. oli kivaa siihen asti kunnes piti taas sanoa heipat, halailtiin vaan toisiamme rannalla ja toivottiin että nähdään vielä joskus.
valvoin aamun pikkutunneille rikin kanssa ja siitä lähtien ku se mut aamulla heitti takas hotellille mun on tehny mieli kokopäivä purskahtaa itkuun, mutta se ei vaan tuu ulos. sekavat fiilikset.