Lalaa. ( Videopeliuni)
Tälläisen turhan jutun löysin kuin blogini. Haha.
Laitanpa nyt kuitenkin mielenkiintoisen uneni tähän.
Videopeliuni
Olin huoneessa, joka oli sisustettu mielenkiintoisesti. Seinillä oli omituisia tauluja ja osa seinistä oli peitetty kankailla, jotka oli poimutettu epäsymmetrisiin ja painovoimaa uhmaaviin taitoksiin. Edessäni seisoi pitkä ja hoikka mies, jolla oli mustanharmaa pitkä nahkatakki ja pitkät, vaaleanharmaat hiukset. Tiesin, että hän on minun puolellani. Suljin silmäni hetkeksi, ja kun avasin ne uudelleen, oli mies kadonnut.
Joku nuori, laiha tyttö, jolla oli viininpunaiset vaatteet ja vähän vaatteitaan tummemmat hiukset, houkutteli minut seuraamaan häntä. Hän kulki erään poimun ali seinää kohti, ja katosi pian näkyvistä. Seurasin ja huomasin päätyneeni toiseen huoneeseen, joka oli yhtä jännittävästi sisustettu. Väreinä tuossa omituisessa talossa olivat liilan sävyt, tumman sininen, jossain ripaus turkoosia, viininpunainen ja ruskean sävyt. Huoneen katossa oli neliön muotoinen reikä. Tämänkin huoneen seinillä oli kankaita ja lattialla suuria, säkkituolin kokoisia tyynyjä. Jossain seinän vierellä oli tummanruskea antiikkisen näköinen kirjoituspöytä ja tuoli ja vastapäätä minua suuri takka, joka oli myös peitetty jotenkin kankaisiin, joita oli myös sen sisäpuolella.
Huomasin sen pitkän nahkatakkimiehen, mutta hänen hiuksensa olivat erilaiset. Ne olivat tummanharmaat ja kerrostettu, ja joka kerroksen latvat oli muotoiltu piikikkäiksi. Oloni oli todella videopelimäinen, sillä napsautin mielessäni tuota miestä, joka oli minuun selin, ja näin valikon, jossa oli kolme vaihtoehtoa. Kaikki kolme olivat jotain sanomisia, ja valitsin keskimmäisen. Sanoin ”Olet sitten vaihtanut päätäsi” ja kömmin hänen eteensä poimun takaa.
Näin sen nuoren, laihan tytön, ja näin hänen silmänsä ensimmäistä kertaa kunnolla. Ne olivat kirkkaanpunaiset, pupilleja oli kolme pienen pientä ja ne kiersivät ympyrää. Katsoin äkkiä miestä, joka ei ollutkaan se sama, jonka näin aiemmin, vaan hänellä oli samanlaiset silmät kuin tytöllä. Tiesin heti, että he olivat pahoja. Ja tuntemustani vahvisti se, ett miesä otti vierestään järjettömän pitkän miekan, ja alkoi huitomaan sillä minua. Käännyin ympäri ja näin että tytöllä oli pitkä viikate ja samanlainen uhkaava ilme.
Hyppäsin seinää pitkin ylös huoneesta, sen neliön kautta, ja saavuin omituiseen oranssiin huoneeseen. Se oli pieni, ja menin nopeasti seinään kiinni. Näin takaa-ajajieni leijuvan käytävää pitkin ylös ohitseni. Hyppäsin alas takaisin huoneeseen ja juoksin takkaan piiloon. Huomatessani, ettei takalla ollutkaan takaseinää, jatkoin matkaani.
Huone oli täsmälleen samanlainen kuin edellinenkin. Juoksin sen läpi, suoraan siihen toiseen takkaan. Tällä takalla oli takaseinä ja kuulin miehen ja tytön puhuvan. He olivat tulossa pian tänne. Nostin käteni ylös, kiivetäkseni savupiippuun piiloon heitä, mutta käteni osui johonkin katkaisijaan, ja takkaan syttyi valo. Sammutin valon äkkiä ja tunsin pienen napin katkaisijan vieressä. Painoin napista, ja takan takaseinä aukesi ovimaisesti.
Saavuin pieneen, pimeään huoneeseen, jossa näin murheellisen tytön kumartuneena papereidensa päälle. Ainoa valo tuli pöytälampusta, joka oli sen samanlaisen kirjoituspöydän päällä, mitä muissakin huoneissa oli ollut. Tyttö istui pöydän ääressä. Vaikka hän saattoi olla yhtä paha kuin takaa-ajajani, päätin lohduttaa häntä. Astuin hiljaa hänen viereensä. Hän säpsähti ja käänsi päätään minua kohti. Hänen silmänsä sen sijaan jatkoivat matkaansa luonnottomasti, niin, että hän tuntui katsovan päänsä lävitse. Näin hänen silmistään vain iiriksen reunan. Tyttö mutisi jotain koirasta joka ei tykännyt vieraista ja puri kovaa. Käännyin katsomaan samaan suuntaan kuin tyttökin, ja huomasin jättimäisen suuren koiran. Otin äkkiä vyöltäni pienen nahkapussin, johon oli kirjailtu kolme mustaa z-kirjainta. Otin nahkapussista hiukan hienoa ainetta ja puhalsin ne koiraa kohti. Koira ei herännyt.
Minä heräsin.
Laitanpa nyt kuitenkin mielenkiintoisen uneni tähän.
Videopeliuni
Olin huoneessa, joka oli sisustettu mielenkiintoisesti. Seinillä oli omituisia tauluja ja osa seinistä oli peitetty kankailla, jotka oli poimutettu epäsymmetrisiin ja painovoimaa uhmaaviin taitoksiin. Edessäni seisoi pitkä ja hoikka mies, jolla oli mustanharmaa pitkä nahkatakki ja pitkät, vaaleanharmaat hiukset. Tiesin, että hän on minun puolellani. Suljin silmäni hetkeksi, ja kun avasin ne uudelleen, oli mies kadonnut.
Joku nuori, laiha tyttö, jolla oli viininpunaiset vaatteet ja vähän vaatteitaan tummemmat hiukset, houkutteli minut seuraamaan häntä. Hän kulki erään poimun ali seinää kohti, ja katosi pian näkyvistä. Seurasin ja huomasin päätyneeni toiseen huoneeseen, joka oli yhtä jännittävästi sisustettu. Väreinä tuossa omituisessa talossa olivat liilan sävyt, tumman sininen, jossain ripaus turkoosia, viininpunainen ja ruskean sävyt. Huoneen katossa oli neliön muotoinen reikä. Tämänkin huoneen seinillä oli kankaita ja lattialla suuria, säkkituolin kokoisia tyynyjä. Jossain seinän vierellä oli tummanruskea antiikkisen näköinen kirjoituspöytä ja tuoli ja vastapäätä minua suuri takka, joka oli myös peitetty jotenkin kankaisiin, joita oli myös sen sisäpuolella.
Huomasin sen pitkän nahkatakkimiehen, mutta hänen hiuksensa olivat erilaiset. Ne olivat tummanharmaat ja kerrostettu, ja joka kerroksen latvat oli muotoiltu piikikkäiksi. Oloni oli todella videopelimäinen, sillä napsautin mielessäni tuota miestä, joka oli minuun selin, ja näin valikon, jossa oli kolme vaihtoehtoa. Kaikki kolme olivat jotain sanomisia, ja valitsin keskimmäisen. Sanoin ”Olet sitten vaihtanut päätäsi” ja kömmin hänen eteensä poimun takaa.
Näin sen nuoren, laihan tytön, ja näin hänen silmänsä ensimmäistä kertaa kunnolla. Ne olivat kirkkaanpunaiset, pupilleja oli kolme pienen pientä ja ne kiersivät ympyrää. Katsoin äkkiä miestä, joka ei ollutkaan se sama, jonka näin aiemmin, vaan hänellä oli samanlaiset silmät kuin tytöllä. Tiesin heti, että he olivat pahoja. Ja tuntemustani vahvisti se, ett miesä otti vierestään järjettömän pitkän miekan, ja alkoi huitomaan sillä minua. Käännyin ympäri ja näin että tytöllä oli pitkä viikate ja samanlainen uhkaava ilme.
Hyppäsin seinää pitkin ylös huoneesta, sen neliön kautta, ja saavuin omituiseen oranssiin huoneeseen. Se oli pieni, ja menin nopeasti seinään kiinni. Näin takaa-ajajieni leijuvan käytävää pitkin ylös ohitseni. Hyppäsin alas takaisin huoneeseen ja juoksin takkaan piiloon. Huomatessani, ettei takalla ollutkaan takaseinää, jatkoin matkaani.
Huone oli täsmälleen samanlainen kuin edellinenkin. Juoksin sen läpi, suoraan siihen toiseen takkaan. Tällä takalla oli takaseinä ja kuulin miehen ja tytön puhuvan. He olivat tulossa pian tänne. Nostin käteni ylös, kiivetäkseni savupiippuun piiloon heitä, mutta käteni osui johonkin katkaisijaan, ja takkaan syttyi valo. Sammutin valon äkkiä ja tunsin pienen napin katkaisijan vieressä. Painoin napista, ja takan takaseinä aukesi ovimaisesti.
Saavuin pieneen, pimeään huoneeseen, jossa näin murheellisen tytön kumartuneena papereidensa päälle. Ainoa valo tuli pöytälampusta, joka oli sen samanlaisen kirjoituspöydän päällä, mitä muissakin huoneissa oli ollut. Tyttö istui pöydän ääressä. Vaikka hän saattoi olla yhtä paha kuin takaa-ajajani, päätin lohduttaa häntä. Astuin hiljaa hänen viereensä. Hän säpsähti ja käänsi päätään minua kohti. Hänen silmänsä sen sijaan jatkoivat matkaansa luonnottomasti, niin, että hän tuntui katsovan päänsä lävitse. Näin hänen silmistään vain iiriksen reunan. Tyttö mutisi jotain koirasta joka ei tykännyt vieraista ja puri kovaa. Käännyin katsomaan samaan suuntaan kuin tyttökin, ja huomasin jättimäisen suuren koiran. Otin äkkiä vyöltäni pienen nahkapussin, johon oli kirjailtu kolme mustaa z-kirjainta. Otin nahkapussista hiukan hienoa ainetta ja puhalsin ne koiraa kohti. Koira ei herännyt.
Minä heräsin.