Mar 08, 2007 23:45
Kun aloitin 21-vuotiaana jo toista avoliittoa, totesi äitini, että en osaa ja uskalla olla yksin. Nyt melko monta vuotta myöhemmin, voin todeta, että yksin asuminen toimii aika mainiosti. Suurin surkeus tässä tilanteessa tuntuu olevan tällä hetkellä se, että lakanoita on mahdoton vetää yksin. Ja pussilakanan laittaminen on hieman hankalampaa kuin kaksin. Hyvänä puolena voin pitää vaikkapa sitä, että jos myöhään illalla tekee mieli karjalanpiirakkaa ja munavoita, niin voi kaikessa rauhassa alkaa laittaa niitä ilman, että kukaan närkästyy tai toteaa että, "ei kai sitä nyt keskellä yötä aleta tuuskaamaan".
Osaamisesta sen verran, että ylitin tänään puuhastelussa itseni. Pelastin työpaikalta neljä Artekin jakkaraa, ostin neljä ruuvimeisseliä (oranssi, vihreä, punainen ja keltainen) ja kiristelin vähän jalkoja. Hyvät tuli, paria saa kyllä ehkä vielä vähän fiksailla, kunhan löydän jostain poran. Lisäksi päällystin keittiön tuolit, enkä käyttänyt tällä kertaa jeesusteippiä, vaan jopa vasaraa. Eli tuskin näillä taidoilla kuolen ilman mieseläjää, vaikka tuskinpa huonekalujen puutteeseen tai huonouteen voi kupsahtaa muutenkaan.
Joka tapauksessa olo on aika tyytyväinen.