Mikä tahansa päivä.
Eipä tämä arki nyt niin kummoisen rankasti lähtenyt käyntiin, pehmeä lasku ennemminkin. Ehkä se on korvausta siitä, että kävin eilen töissä. Illalla ei meinannut tulla ihan millään uni ja pyöriskelin sängyssä suurin piirtein kolmeen. Aamulla en jaksanut kuollaksenikaan nousta suunnitellusti yhdeksän aikaan vaan torkutin kymmeneen. Onneksi ei ollut mitään menoakaan - koulu alkaa vasta huomenna ja töihin on tarkoitus mennä taas keskiviikkona. Saattelin Ilarin Kajaanin junaan ja ostin sille tupakkaa ekaa armeijaviikkoa silmällä pitäen. Hitto, niitä kaljupäitä parveili asemalla enemmän kuin skinien kevätkokouksessa.
Hoksasin linja-autoaseman kohdalla, että olen liikenteessä kerrankin siihen avatun Pelastusarmeijan kirppiksen aukioloaikaan. Löysin kaksi kirjaa ja hienon, punavalkoisen Nanson paidan. Yhteishinta 5 euroa, huraa! Kotona siivoilin pari tuntia ja suunnistin takaisin keskustaan. Psykologilla ei ollut pitkästä aikaa mitään draamaa, olin jo etukäteen päättänyt, että nyt en itke. En sitten itkenytkään, vaan sain vinkkejä, kuinka jaksais pitää jonkinlaista päivä- ja viikkorytmiä, vaikka masentaisikin. Anttilassa oli ihan sairaasti porukkaa ruokaostoksilla, olis kannattanut mennä Stokkalle. Joku deeku rikkoi 12-packin ihan mun edessä jonossa ja toinen samanlainen yritti hypätä pyörän alle tullessani takaisin kotiin päin. Joillakin on ilmeisesti tipattoman sijasta tajuton tammikuu.
Ruokavalion hitusenkaan terveellisesti muuttaminen vaikuttaa jo nyt hurjan hankalalta. Pitäis saada napostella koko ajan jotain. Niinpä olen syönyt jo pian kilon porkkanoita. Ei nämä pahoja ole.
Hoksasin linja-autoaseman kohdalla, että olen liikenteessä kerrankin siihen avatun Pelastusarmeijan kirppiksen aukioloaikaan. Löysin kaksi kirjaa ja hienon, punavalkoisen Nanson paidan. Yhteishinta 5 euroa, huraa! Kotona siivoilin pari tuntia ja suunnistin takaisin keskustaan. Psykologilla ei ollut pitkästä aikaa mitään draamaa, olin jo etukäteen päättänyt, että nyt en itke. En sitten itkenytkään, vaan sain vinkkejä, kuinka jaksais pitää jonkinlaista päivä- ja viikkorytmiä, vaikka masentaisikin. Anttilassa oli ihan sairaasti porukkaa ruokaostoksilla, olis kannattanut mennä Stokkalle. Joku deeku rikkoi 12-packin ihan mun edessä jonossa ja toinen samanlainen yritti hypätä pyörän alle tullessani takaisin kotiin päin. Joillakin on ilmeisesti tipattoman sijasta tajuton tammikuu.
Ruokavalion hitusenkaan terveellisesti muuttaminen vaikuttaa jo nyt hurjan hankalalta. Pitäis saada napostella koko ajan jotain. Niinpä olen syönyt jo pian kilon porkkanoita. Ei nämä pahoja ole.