Dec 04, 2011 22:35
Olin ilmeisesti tarpeeksi surkea, sillä vanhempani taipuivat ja sain ottaa Miisun Lentävänniemeen. Se on ollut nyt kolme viikkoa Tampereella. Sinä aikana puhekykyni on taantunut ja kaikki jännä tuntuu liittyvän kissaan. Mutta kun se on niin söpö-nöpö-Miisumiisu. Joo.
Miisuelämän huonoja puolia ovat, että kaikki kynät katoavat jonnekin, koska kissa leikkii niillä mielellään ja leikkiessään vierittää ne sohvan tai sängyn alle. Oma keskittymiskyky on pirstoutunut, koska noin vartin välein on mentävä katsomaan, missä Miisu on ja onko se söpösti.
Miisuelämän kiistattomia hyviä puolia ovat se, kun kisu tulee aamulla sänkyyn kehräämään ja kiehnäämään. Tämä tosin saattaa jatkossa käydä tukalammaksi, kun nuor-Miisusta kasvaa täys-Miisu - mutta hei, ihana se on kuitenkin :) Lisäksi on tavattoman helmeä huomata, miten Miisu jaksaa päivästä toiseen innostua niinkin vähästä kuin nyöristä, jossa on pari solmua joita järsiä. Joka päivä myös keksitään jotain uutta. Tänään hypättiin ensi kertaa tasapainoilemaan työtuolini niskatuen päälle.
Olen myös Nainen, joka puhuu kissalleen bussissa.