Paremmin
Huh, kotoa ei tarvitse lähteä vielä kahteen-kolmeen viikkoon. Voin pakata rauhassa loppuun. Fiksuna tosin ehdin jo laittaa laatikoihin mm. kaikki patakintaani ja pannulappuni. Olen siksi käyttänyt kuumien juttujen liikuttelemiseen vanhaa pyyhettä.
On ehkä hieman masentavaa huomata, miten paljon siistimpää täällä on, kun kaikkialla ei ole hirveästi kamaa. Täytyy ottaa tästä lähtien käyttöön ainakin kenkien vuorottelu: kesäkengät talveksi vintille ja toisinpäin. On oikeasti mukavampaa, kun eteisessä mahtuu kulkemaan kunnolla. Tänään on luvassa lisää kirjahyllykarsintaa. Lisäksi osa tavaroista viedään jo tänään Lentävänniemeen.
Vietin Lentsussa jo yhden yön. Sinne on aina yhtä nostalgista mennä. Piirit olivat pienet, joten lähes jokaisessa lähitalossa on käynyt leikkimässä, yökylässä, synttäreillä... Kaikki on tuttua alkaen puunjuurista päätyen talonkattoihin. Siksi myös pienet muutokset tuntuu huomaavan heti, puut ovat kasvaneet ja taloja on korjattu. Muutto ei enää ahdista niin kauheasti.
Sattuuko kukaan muistamaan, miten pitkä on Suomensaaren pururata? Siinä kun on sopivasti korkeuseroa, ettei tarvitse ihan tasamaalla juosta, joten ajattelin mennä sinne ahkeroimaan. Samalla voisi harjoitella matkajuoksua, jos vain tietäisi matkan.
Eilen illalla eräs ennen Italianmatkaa ilmestynyt tarinan alkuidea nytkähti vähän eteenpäin. En tiedä, tuleeko siitä koskaan mitään suurempaa. Silti tuntui hyvältä, että se kiinnittyi johonkin isompaan kokonaisuuteen. Lisäksi näin lämmintunnelmaista ja inspiroivaa unta, jossa olin nunna. Hereillä ajatus tuntui kyllä hieman hämmentävältä, mutta tulipahan koettua.
On ehkä hieman masentavaa huomata, miten paljon siistimpää täällä on, kun kaikkialla ei ole hirveästi kamaa. Täytyy ottaa tästä lähtien käyttöön ainakin kenkien vuorottelu: kesäkengät talveksi vintille ja toisinpäin. On oikeasti mukavampaa, kun eteisessä mahtuu kulkemaan kunnolla. Tänään on luvassa lisää kirjahyllykarsintaa. Lisäksi osa tavaroista viedään jo tänään Lentävänniemeen.
Vietin Lentsussa jo yhden yön. Sinne on aina yhtä nostalgista mennä. Piirit olivat pienet, joten lähes jokaisessa lähitalossa on käynyt leikkimässä, yökylässä, synttäreillä... Kaikki on tuttua alkaen puunjuurista päätyen talonkattoihin. Siksi myös pienet muutokset tuntuu huomaavan heti, puut ovat kasvaneet ja taloja on korjattu. Muutto ei enää ahdista niin kauheasti.
Sattuuko kukaan muistamaan, miten pitkä on Suomensaaren pururata? Siinä kun on sopivasti korkeuseroa, ettei tarvitse ihan tasamaalla juosta, joten ajattelin mennä sinne ahkeroimaan. Samalla voisi harjoitella matkajuoksua, jos vain tietäisi matkan.
Eilen illalla eräs ennen Italianmatkaa ilmestynyt tarinan alkuidea nytkähti vähän eteenpäin. En tiedä, tuleeko siitä koskaan mitään suurempaa. Silti tuntui hyvältä, että se kiinnittyi johonkin isompaan kokonaisuuteen. Lisäksi näin lämmintunnelmaista ja inspiroivaa unta, jossa olin nunna. Hereillä ajatus tuntui kyllä hieman hämmentävältä, mutta tulipahan koettua.