'Cause everything inside, it never comes out right
Helsingin Juhlaviikot. Kaiken pahan alku ja juuri.
Katsokaas, äiti ja isä halusi lähteä katsomaan, mitä kaupungilla oli, ja olis halunnut mut mukaan. Itse olen nukkunut vain 4-5 tuntia viime yönä, joten en minä hitto vie jaksa sinne raahautua. Eikä mua pahemmin kiinnosta.
Muttä äiti oli sitä mieltä, että mun pitää tulla mukaan.
Ja siitä se huuto vasta alkoi. Iskä ja äiti nyt yritti saada mut mukaan, mutta en mä ymmärä, miksi mun pitää sinne tulla? Eihän mua edes kiinnosta!
Ja oi, kyllä äiti oli taas kiltti ja huomautteli kohteliaasti, ettei pidä minusta:
"Kiitos taas tästä. Et sitten koskaan voi ottaa ketään muuta huomion. Etpä tietenkään, olet sellainen vitun läski, laiska yksilö. Toisin kuin rakas siskosi, sinä vaan eristäydyt, eikä sinua kiinosta uusien asioiden oppiminen sitten yhtään. Senkin vitun kakara!"
Se sattuu ihan hitosti kun oma äiti sanoo tollasta. Sitten kun isä myös rupee heittämään tollasta, kun silmistä tulee pari kyyneltä (Toisin kuin kaikki muut tässä perheessä, mä alan tosi helposti itkemään kun mua stressaa/sattuu/on vihanen jne. jne.), niin kyllä siitä tulee hyvä mieli.
Se tappelu kesti varmaan kymmenen minuutia, ennenkuin ne lähti ulos siitä ovesta ja pamautti sen kiinni.
Itse romahdin täysin ja makasin keittiön lattiala ja itkin puolisen tuntia putkeen. Mulla tulee aina paha olo tappelemisesta, mutta äidin kanssa tulee varsinki syyllinen olo.
Ok, en ehkä ole niinkuin Saara tai Sami, ei mua ehkä kiinosta Juhlaviikot, ehkä en halua viettää niin paljon aikaa vanhempieni kanssa, mutta ei kai se tee minusta huono ihmistä. Vai?
Ehkä mun pitäis olla samanlainen kuin Saara tai Sami. Loppuisko se huuto sitten?
Nyt mua pelottaa. Mitä kun ne tulee kotiin? Ne on varmaan kertonut Saaralle tästä. En mä halu, että ne vihaa mua. En todellakaan.
Katsokaas, äiti ja isä halusi lähteä katsomaan, mitä kaupungilla oli, ja olis halunnut mut mukaan. Itse olen nukkunut vain 4-5 tuntia viime yönä, joten en minä hitto vie jaksa sinne raahautua. Eikä mua pahemmin kiinnosta.
Muttä äiti oli sitä mieltä, että mun pitää tulla mukaan.
Ja siitä se huuto vasta alkoi. Iskä ja äiti nyt yritti saada mut mukaan, mutta en mä ymmärä, miksi mun pitää sinne tulla? Eihän mua edes kiinnosta!
Ja oi, kyllä äiti oli taas kiltti ja huomautteli kohteliaasti, ettei pidä minusta:
"Kiitos taas tästä. Et sitten koskaan voi ottaa ketään muuta huomion. Etpä tietenkään, olet sellainen vitun läski, laiska yksilö. Toisin kuin rakas siskosi, sinä vaan eristäydyt, eikä sinua kiinosta uusien asioiden oppiminen sitten yhtään. Senkin vitun kakara!"
Se sattuu ihan hitosti kun oma äiti sanoo tollasta. Sitten kun isä myös rupee heittämään tollasta, kun silmistä tulee pari kyyneltä (Toisin kuin kaikki muut tässä perheessä, mä alan tosi helposti itkemään kun mua stressaa/sattuu/on vihanen jne. jne.), niin kyllä siitä tulee hyvä mieli.
Se tappelu kesti varmaan kymmenen minuutia, ennenkuin ne lähti ulos siitä ovesta ja pamautti sen kiinni.
Itse romahdin täysin ja makasin keittiön lattiala ja itkin puolisen tuntia putkeen. Mulla tulee aina paha olo tappelemisesta, mutta äidin kanssa tulee varsinki syyllinen olo.
Ok, en ehkä ole niinkuin Saara tai Sami, ei mua ehkä kiinosta Juhlaviikot, ehkä en halua viettää niin paljon aikaa vanhempieni kanssa, mutta ei kai se tee minusta huono ihmistä. Vai?
Ehkä mun pitäis olla samanlainen kuin Saara tai Sami. Loppuisko se huuto sitten?
Nyt mua pelottaa. Mitä kun ne tulee kotiin? Ne on varmaan kertonut Saaralle tästä. En mä halu, että ne vihaa mua. En todellakaan.