Väsyneitä mietteitä

[annamaria_85]

Toisaalta yksinasuminen on mukavaa, mutta toisaalta taas ei. Myöhään valvominen on mukavaa, mutta se ei, että pitää nousta kuudelta ylös silmät ristissä ja alkaa itse keittää kahviaan. Myöskään se ei ole kovin mukavaa, jos näkee painajaisia pitkin yötä. Juuri näin kävi allekirjoittaneelle, joka on juuri nyt silmät ristissä. Pitäisi mennä vielä kreikan tunnille, koska sieltä ei oikein kehtaa lintsatakaan - asioissa mennään niin nopeasti eteenpäin. Jos olen poissa yhdenkin tunnin, joudun ottamaan muut kiinni. Se ei olisi mukavaa varsinkaan minun kielipäälläni. Haluan istua siellä hyvin ahkerasti, ja kaikilla muillakin luennoilla vaikka niistä ei sinänsä mitään hyötyä olisikaan. Ainahan siellä voi tehdä jonkun muun aineen läksyjä... ja samalla jotain tarttuu päähänkin.

Tänään aukeaa Suuri Sello, ja olemme menossa Kimmon kanssa avajaisiin. Saa nähdä millainen tungos sielläkin on. Iltapäivällä noin puoli viiden aikaan Heli tulee kylään, ja sitten pitäisi vielä ehtiä kiltaankin. Olin kesällä vähemmän aktiivinen, ja ajattelin ruveta taas aktiiviksi, kun onhan Hennakin tulossa. Niinpä, kyllä minäkin kun muutkin. Voi huoh. Väsyttää, mutta kouluun pitäisi jaksaa vääntäytyä. Kuka olikaan se, joka selitti niin autuaasti akateemisen vapauden ihanuudesta? Tietenkin voi lintsata jos haluaa, mutta se ei ole kovin suotavaa varsinkaan, jos kreikan kielioppi vaikuttaa enemmänkin heprealta. Tosiasia on myös se, että luennot ovat sosiaalisia tilanteita. Jos istuisin vain kotona pänttäämässä ja irkkaamassa, en koskaan tutustuisi kehenkään todellisessa elämässä. Olisiko se nyt niin kivaa?

Minun piti eilen lukea ahkerasti, mutta päästyäni siinä neljän maissa kotiin kaaduinkin vain sänkyyn hetken irkattuani ja surffattuani netissä. Nukuin vähän yli seitsemään asti illalla, joten siinä voi olla osasyy valvomiseeni. Ei olisi pitänyt ottaa nokkaunia, sillä ne eivät kuitenkaan korvaa yöunta. No, tyhmä oppii virheistään... En enää koskaan nuku noin pitkiä unia - korkeintaan puoli tuntia ja se on siinä. Puoli tuntiakin on unessa häviävän lyhyt aika. Tuntuu kuin olisin juuri ummistanut silmäni, ja sitten kello jo soikin. Se ei ole kovin mukavaa - nukkuminen taas on. Nyt alan miettiä kreikan verbioppia.