(no subject)
Muistelisin kirjoittaneeni jo muutama vuosi sitten, että olisi ihan ok, ettei elämä hengästyttäisi koko ajan niin paljon ja että olisi mukavaa, jos edes joku asia tapahtuisi ajoissa ja suunnitellusti. No, uusimmaista vuosikymmentä on eletty pian vuosi, ja kujeet ovat edelleen samat. Vaikkei kaikenkattava hälläväliäasenteeni olekaan vielä johtanut kuin vittumaisiin vähältä piti -tilanteisiin, alan uumoilla ettei näillä eväillä välttämättä pötkitä kovin pitkälle.
Synkänpuhuvaa todistusaineistoa:
1) Unohdin kirjoittaa hakemuksen ensi vuoden kehitysyhteistyövaliokuntaan. Kun hakuaika umpeutui, oli Anja Ikeassa ja pohti, joskos ostaisi punaisia vai sinisiä muffinsivuokia. (Punaisia.) Ei sinänsä vakavaa, koska valiokunnan toiminta on kaikille avointa ja voin aina hakea syksyllä uudestaan. Noniin.
2) Huomasin sattumalta kielikeskuksen sivuja selaillessani, että luentovapaa viikko onkin se yhdeksäs. Ei siis kahdeksas, jolloin aion joka tapauksessa lomailla Marokossa. Hups. Hyvä puoli tässä on se, että saatan päästä varsinaisella lomaviikolla järjestettäviin tentteihin. Huono puoli se, etten pääse tenttejä edeltäville kertaustunneille.
3) Ensi vuosi näyttäytyy minulle suurenä tyhjänä kalenterina, johon voi sopia käytännössä mitä tahansa mihin tahansa, sillä muita suunnitelmia ei ole vielä kuitenkaan. Tähän suureen tyhjään kalenteriini olin näköjään bookannut risteilyn ja Tukholman retken perätysten, kahden tunnin hengähdystauolla. Inhoan risteilyitä. Vietän kolme yötä putkeen laivalla. Hyvähyvä.
4) Olen jatkuvalla törmäyskurssilla huonekaverini kanssa, sillä minusta asiat tapahtuvat usein omalla painollaan, hänen mielestään eivät. Tiedä sitten.
Noh, minulla on tässä edessäni viisi joulukorttia, joissa kaikissa on postimerkit ja vain kahdesta puuttuu osoite. Ja vasta huomenna on viimeinen päivä lähettää ne! Jonkin sortin parannusta on siis havaittavissa!
Sitten vielä harrastusasiaa: Ajattelin ilmoittautua työväenopiston aikuisbalettiin (ja ehkä vähän tuonne yhteen toiseen juttuun myös, muttasiitäenvielätiedämitään). Pidän jäsenteni ojentelusta ja musiikin tahtiin heiluttelusta niin paljon, että vaikka olinkin syksyllä ilmiömäisen tehokas opiskelija ja se oli ilman muuta seurausta harrastuksettomuudesta, olen valmis uhraamaan tehokkuustuntejani tanssille.
Aikuisbaletin jatko ll:n joulunäytöksestä. Ai ei?
Synkänpuhuvaa todistusaineistoa:
1) Unohdin kirjoittaa hakemuksen ensi vuoden kehitysyhteistyövaliokuntaan. Kun hakuaika umpeutui, oli Anja Ikeassa ja pohti, joskos ostaisi punaisia vai sinisiä muffinsivuokia. (Punaisia.) Ei sinänsä vakavaa, koska valiokunnan toiminta on kaikille avointa ja voin aina hakea syksyllä uudestaan. Noniin.
2) Huomasin sattumalta kielikeskuksen sivuja selaillessani, että luentovapaa viikko onkin se yhdeksäs. Ei siis kahdeksas, jolloin aion joka tapauksessa lomailla Marokossa. Hups. Hyvä puoli tässä on se, että saatan päästä varsinaisella lomaviikolla järjestettäviin tentteihin. Huono puoli se, etten pääse tenttejä edeltäville kertaustunneille.
3) Ensi vuosi näyttäytyy minulle suurenä tyhjänä kalenterina, johon voi sopia käytännössä mitä tahansa mihin tahansa, sillä muita suunnitelmia ei ole vielä kuitenkaan. Tähän suureen tyhjään kalenteriini olin näköjään bookannut risteilyn ja Tukholman retken perätysten, kahden tunnin hengähdystauolla. Inhoan risteilyitä. Vietän kolme yötä putkeen laivalla. Hyvähyvä.
4) Olen jatkuvalla törmäyskurssilla huonekaverini kanssa, sillä minusta asiat tapahtuvat usein omalla painollaan, hänen mielestään eivät. Tiedä sitten.
Noh, minulla on tässä edessäni viisi joulukorttia, joissa kaikissa on postimerkit ja vain kahdesta puuttuu osoite. Ja vasta huomenna on viimeinen päivä lähettää ne! Jonkin sortin parannusta on siis havaittavissa!
Sitten vielä harrastusasiaa: Ajattelin ilmoittautua työväenopiston aikuisbalettiin (ja ehkä vähän tuonne yhteen toiseen juttuun myös, muttasiitäenvielätiedämitään). Pidän jäsenteni ojentelusta ja musiikin tahtiin heiluttelusta niin paljon, että vaikka olinkin syksyllä ilmiömäisen tehokas opiskelija ja se oli ilman muuta seurausta harrastuksettomuudesta, olen valmis uhraamaan tehokkuustuntejani tanssille.
Aikuisbaletin jatko ll:n joulunäytöksestä. Ai ei?