Oon tehny sen päätelmän, et oon oikeesti maailman huonoin potilas..
Sain uuden lääkekuurin.... Joulukuussa.
Hävitin mun toisen reseptin... umm.. jossain vaiheessa...
Plus mun kelan B-korvaus meni vanhaks joulukuussa, eli piti saada uus B-lausunto.
Sain molemmat hoidettua vasta... Tällä viikolla.. Hyvä minä!
Eihän siihen menny ku 3 kuukautta -.-
Ja nyt mun pitää odotella, et lääkäri lähettäis sen reseptin mulle, et uus Kela-kortti tulis ja sit vihdoin ja viimein saan alotettuu sen lääkekuurin..
Ja sit alkaaki vaikeet ajat.
Molempia oon aikasemmin kokeillu, toinen, jota piti ottaa kerran viikossa, aiheutti mulle kauheen pahoinvoinnin ja huonon olon pariks päiväks. Toinen, jota söin iiiiiihan tän sairauden alkuaikoina, ei vaikuttanu mitenkään.
Noh, mitä lääkäritäti sitte tekee?
Se antaa mulle ne molemmat! Päällekäin! -.- Ei tsiisus..
Eli toista mussutan kaks kertaa päivässä, joka päivä ja toista otan taas kerran viikossa... ja sit verikokeet ois supertärkeitä, ja niis pitäis käydä parin viikon välein -.-
Okei, A) Oon ihan pirun huono syömään mitään lääkkeitä, saati sit käymään jossain pirun kokeissa... kaiketi siks, ku en vieläkään, oo sinut tän sairauden kanssa, vaik tää on ollu messissä jo 6 vuotta.
En haluu... tottuu tähän. En vaan pysty. En jaksa, enkä haluu. Mä en ansainnu tätä, mä en tehny mitään, että mulle ois pitäny käydä näin...
Ja sit ku kysyin lääkäriltä, että voisko ton nilkan taas leikata, nii se vaan mussutteli jotain ja pälätteli jotain omiaan...
Voisin tietty soittaa yksityiselle ja kysyä, että haluisko ne ottaa mut veitsen alle ja nyprätä tuol jotain omiaan ja paljo siit joutuis maksaa (veikkaisen että 500 ylöspäin or jotain..)
Taas tämmönen ranttaus... tuntuu, etten muusta kirjotakaa, mut eipä mun elämään kauheesti mitään muuta "erikoista" kuulukaan.. Muilla on poikaystävänsä, uudet työt/koulut/lemmikit/talot/jne ja mul on... tää... Voi Jippiii.. perkele.
Hävitin mun toisen reseptin... umm.. jossain vaiheessa...
Plus mun kelan B-korvaus meni vanhaks joulukuussa, eli piti saada uus B-lausunto.
Sain molemmat hoidettua vasta... Tällä viikolla.. Hyvä minä!
Eihän siihen menny ku 3 kuukautta -.-
Ja nyt mun pitää odotella, et lääkäri lähettäis sen reseptin mulle, et uus Kela-kortti tulis ja sit vihdoin ja viimein saan alotettuu sen lääkekuurin..
Ja sit alkaaki vaikeet ajat.
Molempia oon aikasemmin kokeillu, toinen, jota piti ottaa kerran viikossa, aiheutti mulle kauheen pahoinvoinnin ja huonon olon pariks päiväks. Toinen, jota söin iiiiiihan tän sairauden alkuaikoina, ei vaikuttanu mitenkään.
Noh, mitä lääkäritäti sitte tekee?
Se antaa mulle ne molemmat! Päällekäin! -.- Ei tsiisus..
Eli toista mussutan kaks kertaa päivässä, joka päivä ja toista otan taas kerran viikossa... ja sit verikokeet ois supertärkeitä, ja niis pitäis käydä parin viikon välein -.-
Okei, A) Oon ihan pirun huono syömään mitään lääkkeitä, saati sit käymään jossain pirun kokeissa... kaiketi siks, ku en vieläkään, oo sinut tän sairauden kanssa, vaik tää on ollu messissä jo 6 vuotta.
En haluu... tottuu tähän. En vaan pysty. En jaksa, enkä haluu. Mä en ansainnu tätä, mä en tehny mitään, että mulle ois pitäny käydä näin...
Ja sit ku kysyin lääkäriltä, että voisko ton nilkan taas leikata, nii se vaan mussutteli jotain ja pälätteli jotain omiaan...
Voisin tietty soittaa yksityiselle ja kysyä, että haluisko ne ottaa mut veitsen alle ja nyprätä tuol jotain omiaan ja paljo siit joutuis maksaa (veikkaisen että 500 ylöspäin or jotain..)
Taas tämmönen ranttaus... tuntuu, etten muusta kirjotakaa, mut eipä mun elämään kauheesti mitään muuta "erikoista" kuulukaan.. Muilla on poikaystävänsä, uudet työt/koulut/lemmikit/talot/jne ja mul on... tää... Voi Jippiii.. perkele.