Ranttausta osa 4.1
Helvetti, että mä vihaan vihaan VIHAAN mun veljeä!
Se on tollanen saatanan ahne itsekäs paskiainen.
Eli, oltiin viikko sitte Perjantaina iskän kanssa ostamassa mulle autoa ja löyty sopiva. Mä lähin sit sunnuntaina kouluun ja iskä kävi veljen kanssa ostamassa sen maanantaina.
Noh, sanoin molemmille sitte, että tuun viikonloppuna kotiin, että saan auton ja vien sen sitte kotiin, että pääsen ajelemaan.
Molemmat olivat harvinaisen selvillä tästä asiasta ja veli ei sanonu mitään vastaan.
Noh, eiköhän herra kusiaivo sitte päätä eilen sanoa, että sori, et sä saa autoa, mä TARVIIN sitä (ja vitut). Mä sanoin sille harvinaisen selvästi harvinaisen monta kertaa, että tuun hakemaan tänä viikonloppuna sen auton.
No herra on nyt Tampereella (auto on kyl sen kämpän parkkiksella, mutta herra ei suvainnu jättää avaimia, vaan otti ne mukaan etten mä vaan saa autoa!) ja tulee joskus illalla ja sitte sillä on jotku harkat ja se on kotona joskus ties milloin.
Lähetin sille sitte viestin, että ilmottaa, ku on kotona, nii mä tuun hakee avaimet.
Se ei tarvi autoa, sen kämpän vierestä lähtee viiskyt erilaista bussia viiteensataan eri suuntaan ja se saa lainata porukoiden autoa melkein aina silloin kun se tarvii.
Mä helvetti joudun tarpomaan tuolla loskapaskassa ja kantaa saatana kaikkia mahdollisia vitun ruokakasseja (joo, mun jääkaappi on tyhjä, koska oletin, että tänään saan auton, ja pääsen ostaa kaikki mahdolliset kaapit täyteen kaikkea), lähin kauppa on 2 kilsan päässä ja lähin bussipysäkki on samoin sen 2 kilsan päässä.. Kuten koulu -.-
Mä oon monta kertaa antanu sen voittaa erinäköset tappelut, mitä me ollaan käyty, oli se sitte autosta tai jostain, mutta tätä mä en aio hävitä. Mä vaikka murtaudun saatana kirveen kanssa yöllä sen kämppään ja vien ne avaimet väkisin. Se auto on mun eikä sen!
Ja joo, tunnen oloni joksi teini-ikäiseks, joka valittaa ja murjottaa, mutta kun se auto ei oo edes pikkurillin kynnen vertaa sen.
Se on tollanen saatanan ahne itsekäs paskiainen.
Eli, oltiin viikko sitte Perjantaina iskän kanssa ostamassa mulle autoa ja löyty sopiva. Mä lähin sit sunnuntaina kouluun ja iskä kävi veljen kanssa ostamassa sen maanantaina.
Noh, sanoin molemmille sitte, että tuun viikonloppuna kotiin, että saan auton ja vien sen sitte kotiin, että pääsen ajelemaan.
Molemmat olivat harvinaisen selvillä tästä asiasta ja veli ei sanonu mitään vastaan.
Noh, eiköhän herra kusiaivo sitte päätä eilen sanoa, että sori, et sä saa autoa, mä TARVIIN sitä (ja vitut). Mä sanoin sille harvinaisen selvästi harvinaisen monta kertaa, että tuun hakemaan tänä viikonloppuna sen auton.
No herra on nyt Tampereella (auto on kyl sen kämpän parkkiksella, mutta herra ei suvainnu jättää avaimia, vaan otti ne mukaan etten mä vaan saa autoa!) ja tulee joskus illalla ja sitte sillä on jotku harkat ja se on kotona joskus ties milloin.
Lähetin sille sitte viestin, että ilmottaa, ku on kotona, nii mä tuun hakee avaimet.
Se ei tarvi autoa, sen kämpän vierestä lähtee viiskyt erilaista bussia viiteensataan eri suuntaan ja se saa lainata porukoiden autoa melkein aina silloin kun se tarvii.
Mä helvetti joudun tarpomaan tuolla loskapaskassa ja kantaa saatana kaikkia mahdollisia vitun ruokakasseja (joo, mun jääkaappi on tyhjä, koska oletin, että tänään saan auton, ja pääsen ostaa kaikki mahdolliset kaapit täyteen kaikkea), lähin kauppa on 2 kilsan päässä ja lähin bussipysäkki on samoin sen 2 kilsan päässä.. Kuten koulu -.-
Mä oon monta kertaa antanu sen voittaa erinäköset tappelut, mitä me ollaan käyty, oli se sitte autosta tai jostain, mutta tätä mä en aio hävitä. Mä vaikka murtaudun saatana kirveen kanssa yöllä sen kämppään ja vien ne avaimet väkisin. Se auto on mun eikä sen!
Ja joo, tunnen oloni joksi teini-ikäiseks, joka valittaa ja murjottaa, mutta kun se auto ei oo edes pikkurillin kynnen vertaa sen.