New Promo Picture
This one comes from an article of a Finnish mag - Soundi.
And the article, to anyone who understands Finnish :)
"UNIKLUBI JA NELJÄS ALBUMI
KUN SYDÄN SÄRKYI NELJÄNNEN KERRAN...
Ensimmäisen kerran näen Uniklubin keulahahmon, Jussi Selon, signeeraamassa teinityttölaumalle nimikirjoituksia Helsingissa. Fanien jono kiemurtelee kadulle asti. Toisella kerralla tiemme kohtaavat ravintola Ilveksessä. Sehän sijaitsee Uniklubille jo tutuksi tulleen keikkaipaikan, Tavastian vieressä. Nyt saamme kuitenkin olla rauhassa. Ehkä Seloa ei tunnisteta ilman mustaa kajalia ja huulilävistystä. Tai ehkä Uniklubin fanit ovat vain liian nuoria baariin.
Pienenä Jussi Selo haaveili kahdesta ammatista: elanto pitäisi löytyä joko rocktähtenä tai jalkapalloilijana.
Rocktähden ura on jo hyvässä vauhdissa. Uniklubin neljäs albumi Syvään valoon on saatu purkkiin ja tulossa ulos maaliskuun alussa. Edelliset kolme menestyivätkin kuin suoraan amerikkalaisessa unelmassa - Rakkautta ja piikkilankaa, Kehä ja Luotisade saavuttivat kultaa ja platinaa.
Selon mielestä uusin levy on bändin tähänastisista kunnianhimoisin ja hiotuin.
- Levy on monipuolisempi kuin edelliset. Biisien tekoon on käytetty enemmän aikaa, ja koskaan ei olla treenattu näin paljon. Kokonaisuutena ja soitannollisesti se on valmiimpi ja omasta mielestäni tosi kova. Luulen, että jengi yllättyy positiivisesti.
Albumilta jo radiosoittoa saanut, Polje -sinkku on jatkumoa Uniklubilta tutuille, synkän romanttisille lyriikoille. Selon lauluntekijän laadulle kovin tyypillinen melankolisuus leikkii ajoittain metallisten riffien kera. Oma tyyli on löytynyt, ja se uppoaa kansaan. Nettiyhteisöissä sinkkua jo kehutaan.
Vaikka Uniklubin ilmaisu on popahtavampi, havahdun pakostakin vertailemaan nuorta bändiä toisen tamperelaisen yhtyeen, Yön väkevän tunteelliseen suomirockiin. Uniklubin Huomenna on jousineen kaikkineen kuin uuden sukupolven Joutsenlaulu.
Polje-singlelohkaisu kuulostaa ehkä turhankin tutulta verrattuna viime syyskuussa ulos tulleeseen Rakkaudesta hulluuteen -kappaleeseen. Se julkaistiin bändin kokoelmalevyn Kaikki mitä mä annoin yhteydessä. Rakkaudesta hulluuteenkin on tarttuva. Se soi päässä vielä illalla unille mennessänikin.
Syvään valoon levytettiin uuden levy-yhtiön Sony BMG:n suojissa. Lähtöön Universal Music Groupista ei liittynyt suurempaa draamaa.
- Suurin syy oli keikkamyyjämme Popgeen siirtyminen Sonyn omistukseen. Siinä tilanteessa levy-yhtiön vaihto oli luonnollista, Selo toteaa.
Siirron myötä ei mikään sen paremmin bändin toiminnassa kuin biisien teossakaan muuttunut.
- Tuotantopäällikkömme, CMX:n Janne Halmkrona on siis itsekin muusikko. Idolsseille tuotannon luomat paineet ovat varmasti aivan eri juttu, mutta meille on annettu täysin vapaat kädet tehdä omaa musiikkia.
Uniklubin nimi juontaa juurensa aikaan, jolloin unet ja kaikki mystinen kiehtoivat Seloa. Biisien teko suomeksi oli tietoinen päätös, koska Selolta taittuu suomeksi kirjoittaminen parhaiten. Ulkomailla menestystä hän ei muutenkaan näe minään meriittinä
Uniklubi on kuitenkin jo keikkaillut Tšekissä ja Itävallassa, eikä siellä kielimuuri haitannut. Keski-Euroopassa on Apocalyptican ja HIMin myötä edelleen melkoinen Suomibuumi. Selon mukaan fanit eivät edes välitä, vaikka Uniklubin sanoitukset ovatkin suomeksi.
24-vuotiaalle Selolle musiikki on aina ollut se tärkein juttu. Koulussa musiikin numero oli 10.
- Aloin soittaa saksofonia 8-vuotiaana Hämeenkyrön kansalaisopistossa. 11-vuotiaana olin jo ehtinyt perustaa ensimmäisen bändini. Sitten tuli ihan omatoimisesti opeteltua kitaran ja pianon soittotaito.
Ensimmäiset kännit vedettiin jo 9-vuotiaana. Ala-asteella Selo sanoo ollensa Ninja, joka kiipeili katoilla eikä pysynyt hetkeäkään paikoillaan. Hän vain meni isoveljensä perässä ja kaverit olivat siksi aina vanhempia. Yleensä sekoillaan yläasteella, mutta Jussi sanoo olleensa siihen mennessä jo rauhoittunut.
Mielellään runopoika ei selittele sanoituksiaan. Sen verran hän kuitenkin paljastaa, että Polje -sinkussa maalaillaan liian tiukassa suhteessa elämisen paineista. Tossun alle polkemisesta.
Ensimmäisen suudelmansa Jussi Selo koki hieman epäromanttisissa olosuhteissa, pullonpyörityksessä. Sittemmin on sydänkin särkynyt muutamia kertoja. Tällä hetkellä sinkkumies kauhoo rakkaussanoituksiaan muistin uumenista.
- Onhan sitä seurusteluakin välillä ollut. Sydän on särkynyt juuri sen neljän albumin verran. Mielikuvituksella voi leikkiä lisää.
- Toiveissa olisi joku päivä löytää tasapainoinen ja säteilevä Liv Tylerin kaltainen nuori nainen, joka pitäisi rokkirentun aisoissa.
Muusikko ei kuitenkaan usko sanoittavansa duurivoittoista musiikkia, olipa kuinka onnellisessa suhteessa tahansa.
Selon uusin tatuointi alavatsassa on vielä kesken. Siitä muotoutuu koppakuoriainen joka on räjähtämäisillään.
- Pelkään eniten elämässä sitä että, joutuisin menemään oikeisiin töihin. Se tarkoittaisi epäonnistumista ja sitä että bändijutut olisivat menneet päin helvettiä.
Jussin äitikin saattaa lukea tämän jutun. Siksi hurjinta mitä Jussi uskaltaa tunnustaa tehneensä, on se, että on lähtenyt mukaan musiikkibisnekseen.
- Mitä hurjempaa elämä on, niin sen parempi. Tylsistyn kovin helposti.
Haaveena olisi mahdollisimman pitkä ura ja että bändi pysyy kasassa. Musiikillisesti Selo haluaisi tehdä toki muutakin, vaikka tehdä joskus soololevyn. Tai sitten vain lähteä vuodeksi reppumatkalle maailmalle. Jumittaminen ja mitääntekemättömyys ei kiinnosta.
Jussi Seloa tuskin tunnistaisi pipo syvällä päässä kadulla. Kotona Tampereella bändi saa olla suhteellisen rauhassa sillä faneja ei ole vielä Selon mukaan ollut kotioven takana roikkumassa.
- Me olemme hämeenkyröläinen bändi. Meissä on sen verran urpoutta että tämä homma ei mene ihan sfääreihin asti, Selo nauraa.
Nähtäväksi jää, mihin sfääreihin tulevaisuus Uniklubin vielä vie. Bändi on nuori mutta jo näyttänyt olevansa paljon muuta kuin parin hitin ihme. Tuskinpa Selo ihan lähiaikoina tarvitsee urasuunnitelmiaan rocktähteydestä muuttaa.
Teksti: Annika Väisänen"
I missed that jacket so much *_*
And the article, to anyone who understands Finnish :)
"UNIKLUBI JA NELJÄS ALBUMI
KUN SYDÄN SÄRKYI NELJÄNNEN KERRAN...
Ensimmäisen kerran näen Uniklubin keulahahmon, Jussi Selon, signeeraamassa teinityttölaumalle nimikirjoituksia Helsingissa. Fanien jono kiemurtelee kadulle asti. Toisella kerralla tiemme kohtaavat ravintola Ilveksessä. Sehän sijaitsee Uniklubille jo tutuksi tulleen keikkaipaikan, Tavastian vieressä. Nyt saamme kuitenkin olla rauhassa. Ehkä Seloa ei tunnisteta ilman mustaa kajalia ja huulilävistystä. Tai ehkä Uniklubin fanit ovat vain liian nuoria baariin.
Pienenä Jussi Selo haaveili kahdesta ammatista: elanto pitäisi löytyä joko rocktähtenä tai jalkapalloilijana.
Rocktähden ura on jo hyvässä vauhdissa. Uniklubin neljäs albumi Syvään valoon on saatu purkkiin ja tulossa ulos maaliskuun alussa. Edelliset kolme menestyivätkin kuin suoraan amerikkalaisessa unelmassa - Rakkautta ja piikkilankaa, Kehä ja Luotisade saavuttivat kultaa ja platinaa.
Selon mielestä uusin levy on bändin tähänastisista kunnianhimoisin ja hiotuin.
- Levy on monipuolisempi kuin edelliset. Biisien tekoon on käytetty enemmän aikaa, ja koskaan ei olla treenattu näin paljon. Kokonaisuutena ja soitannollisesti se on valmiimpi ja omasta mielestäni tosi kova. Luulen, että jengi yllättyy positiivisesti.
Albumilta jo radiosoittoa saanut, Polje -sinkku on jatkumoa Uniklubilta tutuille, synkän romanttisille lyriikoille. Selon lauluntekijän laadulle kovin tyypillinen melankolisuus leikkii ajoittain metallisten riffien kera. Oma tyyli on löytynyt, ja se uppoaa kansaan. Nettiyhteisöissä sinkkua jo kehutaan.
Vaikka Uniklubin ilmaisu on popahtavampi, havahdun pakostakin vertailemaan nuorta bändiä toisen tamperelaisen yhtyeen, Yön väkevän tunteelliseen suomirockiin. Uniklubin Huomenna on jousineen kaikkineen kuin uuden sukupolven Joutsenlaulu.
Polje-singlelohkaisu kuulostaa ehkä turhankin tutulta verrattuna viime syyskuussa ulos tulleeseen Rakkaudesta hulluuteen -kappaleeseen. Se julkaistiin bändin kokoelmalevyn Kaikki mitä mä annoin yhteydessä. Rakkaudesta hulluuteenkin on tarttuva. Se soi päässä vielä illalla unille mennessänikin.
Syvään valoon levytettiin uuden levy-yhtiön Sony BMG:n suojissa. Lähtöön Universal Music Groupista ei liittynyt suurempaa draamaa.
- Suurin syy oli keikkamyyjämme Popgeen siirtyminen Sonyn omistukseen. Siinä tilanteessa levy-yhtiön vaihto oli luonnollista, Selo toteaa.
Siirron myötä ei mikään sen paremmin bändin toiminnassa kuin biisien teossakaan muuttunut.
- Tuotantopäällikkömme, CMX:n Janne Halmkrona on siis itsekin muusikko. Idolsseille tuotannon luomat paineet ovat varmasti aivan eri juttu, mutta meille on annettu täysin vapaat kädet tehdä omaa musiikkia.
Uniklubin nimi juontaa juurensa aikaan, jolloin unet ja kaikki mystinen kiehtoivat Seloa. Biisien teko suomeksi oli tietoinen päätös, koska Selolta taittuu suomeksi kirjoittaminen parhaiten. Ulkomailla menestystä hän ei muutenkaan näe minään meriittinä
Uniklubi on kuitenkin jo keikkaillut Tšekissä ja Itävallassa, eikä siellä kielimuuri haitannut. Keski-Euroopassa on Apocalyptican ja HIMin myötä edelleen melkoinen Suomibuumi. Selon mukaan fanit eivät edes välitä, vaikka Uniklubin sanoitukset ovatkin suomeksi.
24-vuotiaalle Selolle musiikki on aina ollut se tärkein juttu. Koulussa musiikin numero oli 10.
- Aloin soittaa saksofonia 8-vuotiaana Hämeenkyrön kansalaisopistossa. 11-vuotiaana olin jo ehtinyt perustaa ensimmäisen bändini. Sitten tuli ihan omatoimisesti opeteltua kitaran ja pianon soittotaito.
Ensimmäiset kännit vedettiin jo 9-vuotiaana. Ala-asteella Selo sanoo ollensa Ninja, joka kiipeili katoilla eikä pysynyt hetkeäkään paikoillaan. Hän vain meni isoveljensä perässä ja kaverit olivat siksi aina vanhempia. Yleensä sekoillaan yläasteella, mutta Jussi sanoo olleensa siihen mennessä jo rauhoittunut.
Mielellään runopoika ei selittele sanoituksiaan. Sen verran hän kuitenkin paljastaa, että Polje -sinkussa maalaillaan liian tiukassa suhteessa elämisen paineista. Tossun alle polkemisesta.
Ensimmäisen suudelmansa Jussi Selo koki hieman epäromanttisissa olosuhteissa, pullonpyörityksessä. Sittemmin on sydänkin särkynyt muutamia kertoja. Tällä hetkellä sinkkumies kauhoo rakkaussanoituksiaan muistin uumenista.
- Onhan sitä seurusteluakin välillä ollut. Sydän on särkynyt juuri sen neljän albumin verran. Mielikuvituksella voi leikkiä lisää.
- Toiveissa olisi joku päivä löytää tasapainoinen ja säteilevä Liv Tylerin kaltainen nuori nainen, joka pitäisi rokkirentun aisoissa.
Muusikko ei kuitenkaan usko sanoittavansa duurivoittoista musiikkia, olipa kuinka onnellisessa suhteessa tahansa.
Selon uusin tatuointi alavatsassa on vielä kesken. Siitä muotoutuu koppakuoriainen joka on räjähtämäisillään.
- Pelkään eniten elämässä sitä että, joutuisin menemään oikeisiin töihin. Se tarkoittaisi epäonnistumista ja sitä että bändijutut olisivat menneet päin helvettiä.
Jussin äitikin saattaa lukea tämän jutun. Siksi hurjinta mitä Jussi uskaltaa tunnustaa tehneensä, on se, että on lähtenyt mukaan musiikkibisnekseen.
- Mitä hurjempaa elämä on, niin sen parempi. Tylsistyn kovin helposti.
Haaveena olisi mahdollisimman pitkä ura ja että bändi pysyy kasassa. Musiikillisesti Selo haluaisi tehdä toki muutakin, vaikka tehdä joskus soololevyn. Tai sitten vain lähteä vuodeksi reppumatkalle maailmalle. Jumittaminen ja mitääntekemättömyys ei kiinnosta.
Jussi Seloa tuskin tunnistaisi pipo syvällä päässä kadulla. Kotona Tampereella bändi saa olla suhteellisen rauhassa sillä faneja ei ole vielä Selon mukaan ollut kotioven takana roikkumassa.
- Me olemme hämeenkyröläinen bändi. Meissä on sen verran urpoutta että tämä homma ei mene ihan sfääreihin asti, Selo nauraa.
Nähtäväksi jää, mihin sfääreihin tulevaisuus Uniklubin vielä vie. Bändi on nuori mutta jo näyttänyt olevansa paljon muuta kuin parin hitin ihme. Tuskinpa Selo ihan lähiaikoina tarvitsee urasuunnitelmiaan rocktähteydestä muuttaa.
Teksti: Annika Väisänen"
I missed that jacket so much *_*