Tyttöinpäivä
Tänään olen viettänyt tyttöpäivää. Olen kävellyt ympäri kaupunkia kirkkaana pakkaspäivänä kera uudenvanhan kameran. Olen ostanut leipää ja macaroneja ranskalaisesta leipomosta, vintage-hiusjuttuja vanhojen tavaroiden liikkeestä ja lankakaupasta peltirasiallisen lankarullia. Olen jutellut tytöistä ja levyjen soittamisesta O:n kanssa Gran Delicaton ciabatta kolmosen ja cappucinon kera. Olen kuunnellut Peggy Leetä ja Betty Huttonia ja selaillut kirjakaupassa keittokirjoja ja suunnitellut synttärijuhlia.
Kuitenkin kaikista tyttöpäivän hienouksista huolimatta tuli vähän ikävä Toista, varsinkin kun macaroneja on kivempi syödä sen kanssa kuin yksin ja sitä paitsi kameran valkotasapainojuttu oli ihan pielessä enkä osannut korjata sitä ja synttärisuunnittelussakin se olisi aika hyvä. Annan periksi, minkäs teet, ei kai sille mitään voi, niin se vain on, jotenkin se on onnistunut valtaamaan täältä nurkan tai kaksi. On se kyllä aika ihana.
Kuitenkin kaikista tyttöpäivän hienouksista huolimatta tuli vähän ikävä Toista, varsinkin kun macaroneja on kivempi syödä sen kanssa kuin yksin ja sitä paitsi kameran valkotasapainojuttu oli ihan pielessä enkä osannut korjata sitä ja synttärisuunnittelussakin se olisi aika hyvä. Annan periksi, minkäs teet, ei kai sille mitään voi, niin se vain on, jotenkin se on onnistunut valtaamaan täältä nurkan tai kaksi. On se kyllä aika ihana.