tällaisena iltana
olen taas taas taas pakahtumaisillani keväästä. kukkapenkistä näpistetystä narsissista, harmaiden pilvien hajoamista niin, että laskeva aurinko kultaa yliopiston räystäät, isän vanhasta sateenvarjosta, karkuun päässeistä punaisista ilmapalloista, sirkusprinsessoista, keväänvihreistä puistoista, rikkinäisistä tennareista, kylmistä sormista, kaikesta.