Mullapa on ihailija.
Vaikka kummitäti kävikin viikonloppuna ja sanoi ensi kommentikseen: "Tjaa-a, kyllä tuo punainen väri saa sinun kasvosi näyttämään leveiltä ja varsin kalpeilta." Arvatkaa vain kenelle meinasi tulla syviä itsetunto-ongelmia ja halu juosta lujaa kauppaan ostamaan mustaa hiusväriä. Sitten muistin, että oikeasti kummitäti on vain suora sanoissaan, ja se siitä. Ja että "kummitädin oikea" on täysin erilainen kuin "minun oikea". Mutta en halua alistua siihen, että vain "kummitädin oikea" on minustakin "oikein".
No, kuitenkin. Aivan tuossa naapuritalossa on aina silloin tällöin pihalla kolme tyyppiä. Sinänsä nuoria jätkiä, mutta kuitenkin yli parikymppisiä. Aikaisemmin olen saanut baariehdottelua. Tällä kertaa kävellessäni siitä ohi Notten kanssa pentu järjesti pienen yllätyksen. Alan uskoa siihen väitteeseen, kun ihmiset sanovat, että hankkimalla koiran voi päätyä parisuhteeseen (toisaalta olen kuullut myös version: hanki koira, älä miestä). Pojilla oli siinä koira, ja vaikka kuinka kielsin, Notte alkoi säksättämään konekiväärimäiseen tapaansa (PHAU-PHAU-PHAU-PHAU). Siinä he sitten sanoivat, että tuo nyt tutustumaan ja kyselivät, kuinka vanha Notte on. Kerroin että kolme kuukautta. Notte yritti tehdä tuttavuutta heidän koiransa kanssa mutta ei sitten uskaltanutkaan mennä lähemmäksi vaan meni taakseni piiloon. Naurahdin, että "no nyt se vain piiloutuu taas mun selän taakse" mihin yksi tyypeistä vastasi lipevällä flirttikatseella "mäkin haluaisin piiloutua sun taakse". Mulla huvitti hirveästi ja sanoin vain, että no kiitos tai muuta todella tökeröä. Sitten otin Notten syliin jatkaakseni lenkkiä jolloin tyyppi jatkoi: "Mihin me nyt mennään" johon vastasin että me kiitos jatketaan tätä kävelykierrosta. Tyyppi kommentoi siihen: "No vooi.. Mutta oli tosi ihana nähdä ! Nähdään taas ! Moi moi !" Jeps, samoin.. Imartelu on todella piristävää juuri silloin kun on vähän turtunut olo tai mieliala kuin kurppaisella mummolla. Mutta tuosta tapaamisesta mun mieikuvitus alkoi lentämään. Entä jos sillä tyypillä on ikkunat samaan suuntaan kun meillä ? Katseleeko se joka aamu kun menen bussipysäkille ? Vai olenko vain taas omahyväinen ? Mutta kun me oltiin nähty viimeksi jotain pari kuukautta sitten ja se edelleen tuntuu muistavan ja tietävän, että asun siinä vieressä.. Sinänsä ahdistavaa. Soitinkin Juholle että sen täytyy palata jo sen lomareissulta ja tulla vahtimaan ja huolehtimaan musta. :---D
PS. Meillä asuu nyt Bella Notte Kottarainen. Olen tehnyt hänelle oman bloginsa ja sieltä löytyy kuvia ja kaikkea koirahömppätekstiä, myöhemmin lähinnä treenaamisesta ja tapahtumista. Jos kiinnostaa, klikkaa tästä !
No, kuitenkin. Aivan tuossa naapuritalossa on aina silloin tällöin pihalla kolme tyyppiä. Sinänsä nuoria jätkiä, mutta kuitenkin yli parikymppisiä. Aikaisemmin olen saanut baariehdottelua. Tällä kertaa kävellessäni siitä ohi Notten kanssa pentu järjesti pienen yllätyksen. Alan uskoa siihen väitteeseen, kun ihmiset sanovat, että hankkimalla koiran voi päätyä parisuhteeseen (toisaalta olen kuullut myös version: hanki koira, älä miestä). Pojilla oli siinä koira, ja vaikka kuinka kielsin, Notte alkoi säksättämään konekiväärimäiseen tapaansa (PHAU-PHAU-PHAU-PHAU). Siinä he sitten sanoivat, että tuo nyt tutustumaan ja kyselivät, kuinka vanha Notte on. Kerroin että kolme kuukautta. Notte yritti tehdä tuttavuutta heidän koiransa kanssa mutta ei sitten uskaltanutkaan mennä lähemmäksi vaan meni taakseni piiloon. Naurahdin, että "no nyt se vain piiloutuu taas mun selän taakse" mihin yksi tyypeistä vastasi lipevällä flirttikatseella "mäkin haluaisin piiloutua sun taakse". Mulla huvitti hirveästi ja sanoin vain, että no kiitos tai muuta todella tökeröä. Sitten otin Notten syliin jatkaakseni lenkkiä jolloin tyyppi jatkoi: "Mihin me nyt mennään" johon vastasin että me kiitos jatketaan tätä kävelykierrosta. Tyyppi kommentoi siihen: "No vooi.. Mutta oli tosi ihana nähdä ! Nähdään taas ! Moi moi !" Jeps, samoin.. Imartelu on todella piristävää juuri silloin kun on vähän turtunut olo tai mieliala kuin kurppaisella mummolla. Mutta tuosta tapaamisesta mun mieikuvitus alkoi lentämään. Entä jos sillä tyypillä on ikkunat samaan suuntaan kun meillä ? Katseleeko se joka aamu kun menen bussipysäkille ? Vai olenko vain taas omahyväinen ? Mutta kun me oltiin nähty viimeksi jotain pari kuukautta sitten ja se edelleen tuntuu muistavan ja tietävän, että asun siinä vieressä.. Sinänsä ahdistavaa. Soitinkin Juholle että sen täytyy palata jo sen lomareissulta ja tulla vahtimaan ja huolehtimaan musta. :---D
PS. Meillä asuu nyt Bella Notte Kottarainen. Olen tehnyt hänelle oman bloginsa ja sieltä löytyy kuvia ja kaikkea koirahömppätekstiä, myöhemmin lähinnä treenaamisesta ja tapahtumista. Jos kiinnostaa, klikkaa tästä !