Mitä vittua, ei Michael Jackson VOI kuolla
Tänään onkin harvinaisen huono päivä. Tai ehkä toiveikas. Aurinko paistaa. Jotenkin nyt tämä kuoleman aihepiiri on varjostamassa.
Heräsin nimittäin viideltä aamulla koska Ruffe ulisi ja löysin sen syömästä maton hapsuja aivan hysteerisenä (tätä se ei yleensä tee). Se nieleskeli äänekkäästi, haukkoi henkeä, kakoi, tärisi eikä antanut koskea oikein itseensä. Päästin ulos ja se hyökkäsi nurmikkoon syömään ruohoa ja oli koko ajan aivan hirvittävän rauhaton ja sen silmistä näki että sillä oli kauhean paha olla. :< Kesti tunti saada se rauhoitettua, täällä kun ei ole päivystävää ja piti odottaa kahdeksaan asti. Toissapäivänä koira oksenteli puoli iltaa ja muuten sitten ollut ummetusta. Itku, eläinlääkäri tosin sanoi ettei pitäisi olla mitään vaarallista, tilapäinen häiriö tai kiertävä pöpö. Säikähdin kyllä kamalasti. Nyt hauveli saa syödä potilasruokaa ja suolistolääkettä ja sitten ehkä kuvataan jos vielä on ensi viikolla ongelmainen. Ehdin kyllä jo ajattelemaan että miten ikinä, ikinä voisin elää hetkeäkään ilman koiraa; tulisin hulluksi, sehän olisi aivan karmean yksinäistä. Mutta luojan kiitos Ruffe on hengissä. Kauheaa vain kun tämä tuli juuri kun olen lähdössä häihin Ouluun, eli uskaltaako jättää vai ei. Ehkä nyt kun vakuuteltiin.
Ai niin, lepää rauhassa Popin Kuningas. Hyvää matkaa.
Heräsin nimittäin viideltä aamulla koska Ruffe ulisi ja löysin sen syömästä maton hapsuja aivan hysteerisenä (tätä se ei yleensä tee). Se nieleskeli äänekkäästi, haukkoi henkeä, kakoi, tärisi eikä antanut koskea oikein itseensä. Päästin ulos ja se hyökkäsi nurmikkoon syömään ruohoa ja oli koko ajan aivan hirvittävän rauhaton ja sen silmistä näki että sillä oli kauhean paha olla. :< Kesti tunti saada se rauhoitettua, täällä kun ei ole päivystävää ja piti odottaa kahdeksaan asti. Toissapäivänä koira oksenteli puoli iltaa ja muuten sitten ollut ummetusta. Itku, eläinlääkäri tosin sanoi ettei pitäisi olla mitään vaarallista, tilapäinen häiriö tai kiertävä pöpö. Säikähdin kyllä kamalasti. Nyt hauveli saa syödä potilasruokaa ja suolistolääkettä ja sitten ehkä kuvataan jos vielä on ensi viikolla ongelmainen. Ehdin kyllä jo ajattelemaan että miten ikinä, ikinä voisin elää hetkeäkään ilman koiraa; tulisin hulluksi, sehän olisi aivan karmean yksinäistä. Mutta luojan kiitos Ruffe on hengissä. Kauheaa vain kun tämä tuli juuri kun olen lähdössä häihin Ouluun, eli uskaltaako jättää vai ei. Ehkä nyt kun vakuuteltiin.
Ai niin, lepää rauhassa Popin Kuningas. Hyvää matkaa.