Nov 10, 2007 06:15
Järkyttävää huomata, ettei aktiivisessa tuttavapiirissä ole enää juurikan ketään vanhaa ja ei baarissa työskentelevää henkilöä. Ainahan sitä yrittää pitää yhteyttä, mutta. Tajusin tänään, ettei mulla ole sosiaalisia kontakteja työn ja opiskelun ulkopuolella. Molemmat vie niin paljon aikaa ettei mulla jää aikaa. Perseestä. Toisaalta, jos joku haluaa miut päivällä jonnekin, tai viikonloppuisin, joudun kieltäytymään väsymyksen tai töiden takia. Varmasti tuntuu erittäin töykeältä, kun aina kieltäydyn.
Ehkä vasta tänään tajusin kuinka rajoittunutta mun elämä. Ja kuinka vaikeaa mun vieressä oli elää. Aina syyttää toista liiasta vaatimisesta, mutta ehkä ehdottomuudellanikin on ollut osansa siinä, ettei meitä enää ole.
Turhauttavaa. En voi ylläpitää vanhoja suhteita niinkuin haluaisin, enkä voi solmia uusia, koska ei niille kumminkaan olisi aikaa.
Elkää luovuttako miun suhteen. Kyllä mie haluaisin nähdä.