Tautista menoa

Feb 07, 2009 01:37


Täällä ei todellakaan kannata luottaa siihen, että asiat menisivät suunnitelmien mukaan. Piti nimittäin viettää torstai Jennin työpaikalla Familias Especialesissa, sekä käydä katsomassa ratsastusterapiaa. No, pääsin sinne työpaikalle asti ja oltiin jo matkalla barrioon, kun vatsa alkoi lähettää hätäsignaaleja. Eihän siinä muu auttanut kuin sanoa, että nyt on pakko lähteä kotiin. Kotona iski hirveä horkka, palelin makuupussin sisällä villatakki päällä ja juoksin välillä huussiin. Ilmeisesti hiilitabletit tehosivat, koska iltapäivällä ei enää ollut mitään. Aika jännä, että se vatsatauti voi tulla ja mennä noin nopeasti.

Täällä on nyt ihan saamarin kylmä! Istun tässä sängyn reunalla kirjoittamassa, sormet on ihan sininenä ja villasukat jalassakin palelee. Ulkona tuulee tosi kovaa... Ei ole kauhean hyvä tämän flunssan kannalta. Paikalliset sanovat, että nyt on normaalia kylmempää. Eilen illalla tehtiin vielä hieno ratkaisu, kun ostettiin lähes litran pöntöt jätskiä ja vedettiin ne leffaa katsoessa. Siinä sitten paleltiin molemmat Jennin makuupussin sisällä ja kiroiltiin omaa tyhmyyttä. Onneksi se jäätelö oli sentään taivallista!

Tuossa meidän lähellä on leffavuokraamo, josta voi hyvällä tuurilla bongata jonkun laatuleffan englanninkielisillä tekstityksillä. Vuokraaminen maksaa sen 20 cordobaa vuorokaudelta, eli alle euron. Ei paha, ei ollenkaan. Onneksi voi sentään katsoa leffoja, koska muuten illat saattaisivat tuntua hiemaisen pitkiltä. Menin kyllä eilenkin nukkumaan jo ysiltä, heräsin puoli seittämältä.

Tänään mennään kymmeneksi tutustumaan terveyskeskukseen. Sitten on ilmeisesti hengailuaikaa kaupungilla, jonka voisi käyttää esimerkiksi shoppailuun. Eilen ostettiin Jennin kanssa kengät alle 20€, vielä pitäisi löytää farkut, kun ne ovat täällä niin halpoja. Puoli kolmelta mennään tutustumaan Ormigitakseen, joka on alunperin ollut työtätekevien lasten ruokapaikka tai joku vastaava, mutta ei ilmeisesti toimi enää ihan samassa merkityksessä. Hyvin olen aina perillä siitä, missä mennään...

Illalla lähdetään diskoon! Ei toki keskenämme, vaan työkavereiden kanssa. Mennään aluksi Fabiolalle, josta siirrytään sitten jonnekin paikalliseen yökerhoon. Ollaan kyllä ihan varmoja jo valmiiksi siitä, että ei viihdytä siellä kovin pitkään. Jos jo kaduilla miehet tuppaavat olemaan ahdistavia, niin ei diskossa sitten... No, kiva ainakin käydä vilkaisemassa, että millaista musiikkia siellä soitetaan. Täällähän soi aina joka paikassa ”tuoreimmat hitit” eli ameriikkalaisia hittejä 80-90 -luvuilta. Meistä vähän vaikuttaa siltä, että esimerkiksi Briitu vasta rantautumassa tänne...

Täällä on myös aikaa visioida hieman tulevaisuutta eli elämää Suomeen paluun jälkeen (AJN=Aikaa Jälkeen Nicaraguan). Saatiin loistoidea, että muutetaan asumaan kolmioon, minä, Jenni sekä Jennin pikkuveli Jesse. Suunniteltiin myös, että ostetaan Jesselle valkoinen esiliina ja söpö pieni hilkka siltä varalta, että hän ei löydä kesätöitä... ;)

P.s. Koska olen laiska, enkä jaksa lisätä tänne kuvia niin ahkerasti, niin Facebookista voi käydä kyyläilemässä kuvamatskua. Luultavasti kaikki tietävät nimenkin, jos tahtovat kaveriksi liittää... Mutta ainahan sitä voi kysyä!

6.2. klo 17

Tilanteet muuttuu NIIN nopeasti! Noin kymmenen minuuttia sen jälkeen, kun olin tallentanut edellisen tekstin koneelle, alkoi Jenni valitella vatsaansa. Hän päätti jäädä kotiin, kun lähdin yksinäni kohti Centro de saludia. Se terveyskeskus oli aika karu, oltiin vähän epäileviä muun muassa paikan hygieenisyyden suhteen... Lääkäri kuitenkin kertoi, että koulutus kestää kahdeksan vuotta, mikä lisäsi hieman luottamusta paikallisiin lekureihin. Täällä kun saa ostettua itselleen ammatinharjoittajan tittelin tuosta vaan! Oli kuitenkin outoa, että lääkäri antoi potilaidensa kylmän rauhallisesti odottaa, kun hän kierrätti meitä ympäri terveyskeskusta. Näin täällä.

Palasin kotiin todetakseni Jennin voinnin huonontuneen todella paljon: hän oli oksentanut jo kymmenisen kertaa, eikä siitä tuntunut tulevan loppua. Vatsakivut yltyivät niin koviksi, että soitin Vikille. Hän lupasi tulla antamaan lääkkeen injektiona pikimmiten, ja määräsi minut viemään näytteen labraan. On kamalaa katsella vierestä, kun toinen kärsii niin kovista kivuista, eikä voi itse tehdä mitään!

Näytteestä saatiin tulos parin tunnin jälkeen, ja sen mukaan Jennillä on paljon bakteereita bilettämässä vatsassa. Viki toi antibiootteja ja määräsi minutkin samalle kuurille, varmuuden vuoksi. Nyt Jennillä on jo parempi olo, ei enää oksentele. Toivottavasti tästä lähdetään parempaan suuntaan, eikä minulle iske sama tauti...

Epäilen, että viikonloppu menee taas kotosalla. Sunnuntaina ei tosiaankaan lähdetä mihinkään uima-altaalle, koska täällä on jo muutenkin niin hyytävän kylmä...
Previous post Next post
Up