(no subject)
Mun essee on kertakaikkisen jumahtanut. Tana iltana siina olisi kuitenkin tarkoitus ihan aikuisten oikeasti edistya, kun en voi pitkittaa jatkamista enaa sillakaan verukkeella, etten ole varma mita mun pitaisi tehda kun kavin tuutoriltakin sita kysymassa pari paivaa sitten jo. Eilen tosiaan kokoonnuimme Olivian huoneeseen Rachaelin kanssa syomaan pakastepitsaa, kaaretorttua ja suklaata (ja uimassakin olen talla viikolla kaynyt vain kerran, auta armias) Asdan halvan limpparin kera. Suloisinta ehka oli, kun Rachael sanoi etta hantakin alkoi helvetin mahdollinen olemassaolo pelottaa, kun mina sanoin hanelle viime viikolla, etta taivaaseen en usko mutta pelkaan helvettia ihan vahan. Vaikka olenkin selvasti ateisti, en agnostikko, en siltikaan kiella Jumalan olemassaoloa aivan satavarmasti - mista mina sen voisin taysin varmasti tietaa, etta minun nakokantani on juuri se oikea? Yleisen ihmisluonnon mukaan pelkaan oman nahkani puolesta, joten silloin talloin kay se helvettikin mielessa, mutta uskon siihen minimalistisen vahan - niin vahan ettei sita voi sanoa edes uskomiseksi. Mutta kuitenkin, Rachael oli huolestunut asiasta ja yrittanyt etsia netista tietoa. Google oli ilmeisesti auttanut, mutta tuntui vielakin hieman epavarmalta. Toisaalta lohduttavaa, silla joskus ateisti-minani tunsi pienoista pettymysta kun edes pohdin mahdollista helvettiin joutumistani.
Vaikka minua eilen vasytti koko paivan enka sitten mennyt RockSoc-miittiinkaan, lahdettyani Olivian luota en meinannut saada itseani suihkuun ja nukkumaan, kun innostuin miettimaan sita minka sukunimen ottaisin jos menisimme Liamin kanssa naimisiin. Tavallaan mua nolotti se hieman, silla myos heikkoina hetkina pystyn mielestani olemaan melko jarkeva ja nimenomaan tallainen haaveileminen ihan eparealistisen aikaisessa vaiheessa saa minut pelkaamaan etta jotain menee ihan takuulla pieleen. Otin jossain vaiheessa myos kynan ja paperia esille ja aloin harjoitella nimmaria.
Etunimeni + hanen sukunimensa. Etunimeni + yhdistelmasukunimi. Nimeni sellaisena kuin se on.
Tykkaan yhdistelmanimesta, vaikka se pituutensa vuoksi olisi todella hammentava ja myos aika epakaytannollinenkin. Sukunimeni vain on sen verran harvinainen, etta en haluaisi luopua siita. Toisaalta pidan kovasti myos Liamin sukunimesta, joka ei sekaan mikaan hirmuisen yleinen ole tyyliin Brown tai Smith, muttei kuitenkaan mikaan kummasteluja aiheuttavan erilainenkaan. Kaiken muun lisaksi se on aidosti mukava nimi, ei vain siksi etta se sattuu olemaan Liamin sukunimi.
Aamulla nain bussin ikkunasta Liamin kavelevan kamppiksensa kanssa yliopistolle. John selitti ilmiselvasti jotain hauskaa, ja Liam katsoi eteenpain hymyillen. Se oli ihana hymy. Mun oli pakko lahettaa hanelle myohemmin tekstari, jossa kerroin hanen hymynsa piristaneen paivaani.
Eilen tulin myos mietiskelleeksi vaihteeksi sita, etta mita tapahtuu kun han valmistuu. Luulen, etta mikali haluan saada selvyyden aiheesta, mun on vain otettava se itse esille silla Liam sita tuskin tekee. Haluaisin tietaa, etta
a) miten vakavissaan han on mun kanssa - onko han kanssani lahinna siksi etta oli sinkku ennen minun tapaamistani tarpeeksi (paalle vuoden) ja satuin vain olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan vaikuttaen joten kuten siedettavalta, vai haluaako han oikeasti olla juuri minun kanssani
b) mita tapahtuu, jos han aikoo muuttaa jonnekin muualle, ts. haluaako han olla minuun niin sitoutunut, etta olisi valmis kaukosuhteeseen
c) missa han yleisesti ottaen haluaisi elaa/asua.
En vielakaan vaan tieda, etta miten hanesta saa parhaiten tietoa irti. Liam on mahdottoman huono edelleen puhumaan naista asioista, mutta mielestani minullakin on oikeus tietaa.
P.S. Tanaan olen ostellut turhia juttuja. Bootsista ostin n. kuusi viikkoa kestavan L'Orealin varin, tummanruskean. Mietin, etta uskaltaisinkohan itsekseni varjata, kun aina on joku muu olla assistenttina. Toistaalta tykkaan punaisista hiuksistani tosi paljon, mutta vari on jo haalistunut niin paljon etta ei se enaa kovin kauniilta nayta. Tummanruskean ostin tulevan mustan varin pohjustukseksi, etta siita tulisi varmasti hyva. Olen nyt esim. viimeisen vuoden aikana vaihdellut hiusvariani vahan epaterveellisenkin tiuhaan, mutta musta on ollut mun tavoite viime kesasta, joten olen nyt vihdoin paasemassa sita kohti niin mun olisi tarkoitus pitaa mun hiukset mustina pidempaankin. Asiaan tietysti vaikuttaa sekin, etta mikali siita pois haluaisin, niin pitaisi kai tehda varinpoisto. Uh. Varin lisaksi ostin patukat, joilla voi tehda kiharoita. Kaytin sellaisia paljon kun hiukseni viela olivat pitkat (tai no, pidemmat kuin nama nykyiset), joten ajattelin nyt kokeilla. Yllattavaa kylla, sain loistokiharat 45 minuutissa (koskaan aiemmin ei ole niin nopeasti tullut, mutta se pituus olikin varmaan se vaikuttava tekija) eika nayta yhtaan typeralta tassa mun kuontalossa, vaikka pituus ei ylla ihan olkapaillekaan. Kannatti!
Vaikka minua eilen vasytti koko paivan enka sitten mennyt RockSoc-miittiinkaan, lahdettyani Olivian luota en meinannut saada itseani suihkuun ja nukkumaan, kun innostuin miettimaan sita minka sukunimen ottaisin jos menisimme Liamin kanssa naimisiin. Tavallaan mua nolotti se hieman, silla myos heikkoina hetkina pystyn mielestani olemaan melko jarkeva ja nimenomaan tallainen haaveileminen ihan eparealistisen aikaisessa vaiheessa saa minut pelkaamaan etta jotain menee ihan takuulla pieleen. Otin jossain vaiheessa myos kynan ja paperia esille ja aloin harjoitella nimmaria.
Etunimeni + hanen sukunimensa. Etunimeni + yhdistelmasukunimi. Nimeni sellaisena kuin se on.
Tykkaan yhdistelmanimesta, vaikka se pituutensa vuoksi olisi todella hammentava ja myos aika epakaytannollinenkin. Sukunimeni vain on sen verran harvinainen, etta en haluaisi luopua siita. Toisaalta pidan kovasti myos Liamin sukunimesta, joka ei sekaan mikaan hirmuisen yleinen ole tyyliin Brown tai Smith, muttei kuitenkaan mikaan kummasteluja aiheuttavan erilainenkaan. Kaiken muun lisaksi se on aidosti mukava nimi, ei vain siksi etta se sattuu olemaan Liamin sukunimi.
Aamulla nain bussin ikkunasta Liamin kavelevan kamppiksensa kanssa yliopistolle. John selitti ilmiselvasti jotain hauskaa, ja Liam katsoi eteenpain hymyillen. Se oli ihana hymy. Mun oli pakko lahettaa hanelle myohemmin tekstari, jossa kerroin hanen hymynsa piristaneen paivaani.
Eilen tulin myos mietiskelleeksi vaihteeksi sita, etta mita tapahtuu kun han valmistuu. Luulen, etta mikali haluan saada selvyyden aiheesta, mun on vain otettava se itse esille silla Liam sita tuskin tekee. Haluaisin tietaa, etta
a) miten vakavissaan han on mun kanssa - onko han kanssani lahinna siksi etta oli sinkku ennen minun tapaamistani tarpeeksi (paalle vuoden) ja satuin vain olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan vaikuttaen joten kuten siedettavalta, vai haluaako han oikeasti olla juuri minun kanssani
b) mita tapahtuu, jos han aikoo muuttaa jonnekin muualle, ts. haluaako han olla minuun niin sitoutunut, etta olisi valmis kaukosuhteeseen
c) missa han yleisesti ottaen haluaisi elaa/asua.
En vielakaan vaan tieda, etta miten hanesta saa parhaiten tietoa irti. Liam on mahdottoman huono edelleen puhumaan naista asioista, mutta mielestani minullakin on oikeus tietaa.
P.S. Tanaan olen ostellut turhia juttuja. Bootsista ostin n. kuusi viikkoa kestavan L'Orealin varin, tummanruskean. Mietin, etta uskaltaisinkohan itsekseni varjata, kun aina on joku muu olla assistenttina. Toistaalta tykkaan punaisista hiuksistani tosi paljon, mutta vari on jo haalistunut niin paljon etta ei se enaa kovin kauniilta nayta. Tummanruskean ostin tulevan mustan varin pohjustukseksi, etta siita tulisi varmasti hyva. Olen nyt esim. viimeisen vuoden aikana vaihdellut hiusvariani vahan epaterveellisenkin tiuhaan, mutta musta on ollut mun tavoite viime kesasta, joten olen nyt vihdoin paasemassa sita kohti niin mun olisi tarkoitus pitaa mun hiukset mustina pidempaankin. Asiaan tietysti vaikuttaa sekin, etta mikali siita pois haluaisin, niin pitaisi kai tehda varinpoisto. Uh. Varin lisaksi ostin patukat, joilla voi tehda kiharoita. Kaytin sellaisia paljon kun hiukseni viela olivat pitkat (tai no, pidemmat kuin nama nykyiset), joten ajattelin nyt kokeilla. Yllattavaa kylla, sain loistokiharat 45 minuutissa (koskaan aiemmin ei ole niin nopeasti tullut, mutta se pituus olikin varmaan se vaikuttava tekija) eika nayta yhtaan typeralta tassa mun kuontalossa, vaikka pituus ei ylla ihan olkapaillekaan. Kannatti!