(no subject)
Minun viimeiset kolme paivaani ovat olleet aika ihania. Keskiviikkona sattumalta loysin (kadulta) viisi juuri sille illalle olevaa vapaalippua yhdelle klubille, jossa kaymme Rachaelin ja Olivian kanssa joskus. Ilmoitettuani asiasta paatimme lahtea katsastamaan Liverpoolin yoelamaa keskella viikkoa pitkasta aikaa. Suoraan sanottuna itse klubilla meno oli aika kankeaa emmeka siella kauaa viihtyneet, mutta heidan kanssa vietetty aika itsessaan oli parasta vahaan aikaan. Minulla oli ikava meita ryhmana, kolmen tyton porukkana. Olivialla on luentoja vain kolmena paivana viikossa tiistaista torstaihin, ja han lahtee aina vanhempiensa luokse torstai-iltana ja tulee takaisin vasta maanantaina, joten minusta tuntuu etten nae hanta nykyaan juuri ikina. Rachaelin kanssa naemme lahes paivittain ja minulla on todella hauskaa hanen kanssaan, mutta kun me kaikki kolme kokoonnumme, saamme joka kerta todella vatsalihaksia koettelevat naurut. Tosiaan, lahdimme jo bussilla kotiin jo ennen kahtatoista, mutta hetken mielijohteesta paatimme poiketa matkan varrella olevassa vuorokauden ympari auki olevassa Asdassa ostamassa viinia, jumalattoman maaran sipseja ja suuren levyn Galaxya. Sitten juoksimme lahimmalle pysakille odottamaan bussia, mina aikana onnistuimme vaientamaan kaksi n. 150 gramman sipsipussia (joista toinen maksoi vain 17 pencea!). Jutellessamme ja hihitellessamme kuulostimme varmaan ihan humalaisilta, vaikka emme olleet juoneet mitaan alkoholipitoista (mina ainoastaan yhden viskikolan!). Viinia alunperin aiomme menna siemailemaan Rachaelin huoneeseen, mutta han sanoi myohemmin olevansa liian vasynyt sellaiseen, joten paadyimme kiltisti omiin huoneisiimme nukkumaan. Rach innostui illan aikana suomalaisista kirosanoista ja loukkauksista, ja oppikin niita todella nopeasti.
"Laaski leema paska! Lyytka! Suski vityyn!"
Seuraavana aamuna Rachael selitti minulle innoissaan, mita kaikkia loistavia solvauksia oli loytanyt netista. Oli kuulemma lukenut Wikipedian artikkelinkin aiheesta. Se sai minut hymyilemaan koko paivaksi.
Eilisillan vietin taas Rachaelin kanssa. Olivian piti tulla alunperin edes syomaan kanssamme, mutta han lahtikin Warwick:iin ennakoitua aiemmin tapaamaan poikaystavaansa. Ymmarrettavaa. Sen sijaan juttelimme Rachaelin kanssa tunteja...ja tyhjensimme sen opiskelijabudjetille oivallisen paalle kolme puntaa maksaneen punaviinipullon (yllattavan hyvaa!). Puhuimme...
....rakastumisesta...
...rakastamisesta...
...suhteiden kehittymisesta...
...uskonnoista....
...taivaasta ja helvetista...
....peloistamme...
...Callumista ja Liamista...
Minulla ei ole pitkaan aikaan ennen tanne muuttamista ollut yhta hyvaa samaa sukupuolta olevaa ystavaa, joten olen mielettoman onnellinen etta minulla on Rachael, jonka kanssa voin melko ujostelemattomasti puhua oikeasti lahes mista vain ja joka saa minut nauramaan niin, etta hanen kanssa uidessa meinaan hukkua vatsan kouristelun takia.
Tassa paivassa hyvaa puolestaan on ollut se, etta saimme vihdoin ja viimein tenttien tulokset takaisin. Lahden aina siita liikkeelle, etta kunhan nyt olisin paassyt ensin lapi ja siita sitten vasta lahdetaan rakentamaan odotuksia arvosanoista. Paasin kaikki tentit kirkkaasti lapi ja mika huvittavinta, sain tilastotieteen ja tutkimusmenetelmien tentista henkilokohtaisesti parhaimman arvosanani, ja kognitiivisen psykologian tulos oli vain parin prosentin paassa siita. Olin todella helpottunut.
Asken myos varasin lentoni Manchesterista Helsinkiin ja sielta jatkolennon vanhempieni luokse. Lahden kolmas huhtikuuta aamulennolla. Virallisesti (luku)loma alkaa sita seuraavana paivana.
Ah, nyt taas tuntuu silta, etta elama on minun puolellani! Liamilla on tana viikonloppuna konferenssi (kuulostaa tarkealta, mutta en edes tieda tarkemmin mita se kasittelee. Jotain johtoon ja hallinnointiin liittyvaa kuitenkin.), eika han ehdi tavata (ei ole koko viikkona ehtinyt, kun on ollut lopputyokiireita), mutta olen ollut tassa yhta aurinkoa ja ystavien saartama taman viikkoa, ettei se edes harmita. Ehtiihan sita.