(no subject)
Mulla oli ihan mielettoman ihana ystavanpaiva - taisin nimittain saada oikeasti uuden kaverin ja Liamin kanssa tuli vietettya laatuaikaa.
Mulla oli eilisiltapaivana elamani ensimmainen saksan tunti. Tapasin mun opettajan, tai pitaisikohan sanoa enemmankin etta tuutorin, kanssa mun vakikirjastossa, ja etsiydyimme mukaville sohville istumaan. Han on toista vuotta Liverpoolissa asuva itavaltalainen tytto Anna. Han oli todella mukava ja valilla juttu eksyi sivuraiteillekin, kun aloimme vertailla kokemuksia taalla Englannissa asumisesta. Oli helpottavaa kuulla, etta joku toinenkin sanoo volleyballin sijasta wolleyball eika itse huomaa eroa (Liam kuittailee mun ns. v-kuuroudesta usein). Voisin kuvitella viettavani aikaa hanen kanssaan noin muutenkin tuntien ulkopuolella, vaikutti silta etta meilla oli ainakin jotain yhteista. Ensimmainen tunti oli ilmainen, mutta jatkossa tuntitaksa on yhdeksan puntaa mika ei ole paha verrattuna siihen mita jotkut ihmiset laskuttavat. Ihan musta tuntuu, etta jotain tulin oppineeksikin.
Wie geht's dir? Danke, gut/schlecht (?). Guten Morgen/Tag/Abend. Ich bin, du bist, ooo...wir sind. Eins, zwei, drei, vier, funf, sechs, sieben, acht, neun, aus. Konnte ich bitte eine Tasse Tee haben? Hier kommt die Sonne. Gruss gott.
Eilen kavinkin ostamassa kirjan, joka kattaa saksan peruskieliopin yksinkertaisesti selitettyna ja toisen perusanastoa sisaltavan opuksen. Tanaan olen puolestaan Youtubesta etsinyt saksankielista musiikkia tekstien kera, mielellaan molemmilla kielilla. Nuo numerot opin Rammsteinin Sonnesta. Ironista, etta olen nyt tasta saksasta niin innostunut, silla aiemmin mulla ei ollut mitaan mielenkiintoa sen opiskelua kohtaan. Nyt tietysti motivaationi on toinen, kun kerta mulla on mahdollisuus paasta sita luontevassa ymparistossa paasta kayttamaan kesalla. Pitaiskohan mun sittenkin hankkia My German Coach ranska-version sijaan.
Liamin kanssa sovimme eilen, etta tulisin hakemaan hanet ja menisimme luokseni yhdessa, koska han ei ollut koskaan kaynyt Mossley Hillilla aiemmin. Ennen lahtoamme kavimme viela Asdassa, silla Liam tarvitsi juomiimme viela jaita. Silloin myos tajusin, etta han aikoi tehda meille mojitoja ja kysyin, etta olettaako han et mulla on laseja. Varoitin Liamia kylla aiemmin, etta mun huoneessa ei ole oikeasti juuri mitaan, mutta silti han oli yllattynyt ja ostimme samalla kertakayttomukeja. Kysyin varmuudeksi, etta tarvitseeko han viela jotain, jota hanella ei ole mukana. Veista kuulemma. Eihan mulla ole sitakaan, mutta Liam uskoi muiden ihmisten arvostelukykyyn eli siihen, etta jollakulla sellainen on meidan keittiossa. Kauppareissun jalkeen kirjaimellisesti juoksimme pysakille ja ehdimme juuri ja juuri bussiin.
Huoneessani Liam alkoi purkaa todella taynna olevaa reppuaan. Sielta paljastui kannettava, minttua, Bacardia, tonicvetta, limeja (vai limea?) ja sokeria. Mintunoksiin han oli taiteillut nelja verenpunaista origamiruusua! Olin todella otettu, yritan hoitaa sita niin, ettei se kasvi ihan heti kuolisi. Sitten kun kuolee (tai sitten kun se on kaytetty loppuun), teippaan ruusut I heart Liam-kortin ymparille vaatekaappini oveen. Pikaisten halauksien jalkeen Liam alkoikin tehda mojitoja. Haaste tulikin vastaan limen leikkaamisen suhteen, silla meilla ei edelleenkaan ollut veista. Kavaisin sitten keittiossa, ja otin sielta haikailemattomasti jonkun surkean muoviveitsen, jolla Liam vain halkaisi limet (mika naytti todella huvittavilta laseissa, suunnilleen puolet pinta-alasta oli limen peitossa, kirjaimellisesti). Otin meidan drinkeista itseasiassa pari kuvaa, pitaisi siirtaa kamerasta tanne. Kuvissa nakyvat myos origamiruusut. (Olin myos yllattynyt, etta Liam ylipaataan muisti ystavanpaivan! Jos me viela ensi vuonna tahan aikaan ollaan yhdessa, niin ehka se sitten jo "unohtuukin" :D).
Mojitoja siemaillessa katsoimme koneelta ostamaani A Bit OF Fry and Laurie:n toista tuotantokautta, joka osoittautui varsin hyvaksi hankinnaksi. Tekisi mieli ostaa muutkin kaudet.
Sain Liamin houkuteltua jaamaan yoksi, vaikka mun sanky on todella pieni (mutta onneksi han ei ole mikaan jattilainen!), ja saimme perati nukuttua myos. Sunnuntaisin bussit alkaa kulkea lahempana kahtatoista, joten Liam oli rohkea ja lahti takaisin kavellen mun epaselvien ohjeiden kera. Kerran han soitti mulle ja kysyi etta mihin suuntaan hanen pitaa menna, mutta onneksi n. puolen tunnin sisalla sain tekstarin, jossa han kertoi paasseensa perille. Vahan kylla huolestutti, mutta hyva ettei eksynyt.
Mulla oli eilisiltapaivana elamani ensimmainen saksan tunti. Tapasin mun opettajan, tai pitaisikohan sanoa enemmankin etta tuutorin, kanssa mun vakikirjastossa, ja etsiydyimme mukaville sohville istumaan. Han on toista vuotta Liverpoolissa asuva itavaltalainen tytto Anna. Han oli todella mukava ja valilla juttu eksyi sivuraiteillekin, kun aloimme vertailla kokemuksia taalla Englannissa asumisesta. Oli helpottavaa kuulla, etta joku toinenkin sanoo volleyballin sijasta wolleyball eika itse huomaa eroa (Liam kuittailee mun ns. v-kuuroudesta usein). Voisin kuvitella viettavani aikaa hanen kanssaan noin muutenkin tuntien ulkopuolella, vaikutti silta etta meilla oli ainakin jotain yhteista. Ensimmainen tunti oli ilmainen, mutta jatkossa tuntitaksa on yhdeksan puntaa mika ei ole paha verrattuna siihen mita jotkut ihmiset laskuttavat. Ihan musta tuntuu, etta jotain tulin oppineeksikin.
Wie geht's dir? Danke, gut/schlecht (?). Guten Morgen/Tag/Abend. Ich bin, du bist, ooo...wir sind. Eins, zwei, drei, vier, funf, sechs, sieben, acht, neun, aus. Konnte ich bitte eine Tasse Tee haben? Hier kommt die Sonne. Gruss gott.
Eilen kavinkin ostamassa kirjan, joka kattaa saksan peruskieliopin yksinkertaisesti selitettyna ja toisen perusanastoa sisaltavan opuksen. Tanaan olen puolestaan Youtubesta etsinyt saksankielista musiikkia tekstien kera, mielellaan molemmilla kielilla. Nuo numerot opin Rammsteinin Sonnesta. Ironista, etta olen nyt tasta saksasta niin innostunut, silla aiemmin mulla ei ollut mitaan mielenkiintoa sen opiskelua kohtaan. Nyt tietysti motivaationi on toinen, kun kerta mulla on mahdollisuus paasta sita luontevassa ymparistossa paasta kayttamaan kesalla. Pitaiskohan mun sittenkin hankkia My German Coach ranska-version sijaan.
Liamin kanssa sovimme eilen, etta tulisin hakemaan hanet ja menisimme luokseni yhdessa, koska han ei ollut koskaan kaynyt Mossley Hillilla aiemmin. Ennen lahtoamme kavimme viela Asdassa, silla Liam tarvitsi juomiimme viela jaita. Silloin myos tajusin, etta han aikoi tehda meille mojitoja ja kysyin, etta olettaako han et mulla on laseja. Varoitin Liamia kylla aiemmin, etta mun huoneessa ei ole oikeasti juuri mitaan, mutta silti han oli yllattynyt ja ostimme samalla kertakayttomukeja. Kysyin varmuudeksi, etta tarvitseeko han viela jotain, jota hanella ei ole mukana. Veista kuulemma. Eihan mulla ole sitakaan, mutta Liam uskoi muiden ihmisten arvostelukykyyn eli siihen, etta jollakulla sellainen on meidan keittiossa. Kauppareissun jalkeen kirjaimellisesti juoksimme pysakille ja ehdimme juuri ja juuri bussiin.
Huoneessani Liam alkoi purkaa todella taynna olevaa reppuaan. Sielta paljastui kannettava, minttua, Bacardia, tonicvetta, limeja (vai limea?) ja sokeria. Mintunoksiin han oli taiteillut nelja verenpunaista origamiruusua! Olin todella otettu, yritan hoitaa sita niin, ettei se kasvi ihan heti kuolisi. Sitten kun kuolee (tai sitten kun se on kaytetty loppuun), teippaan ruusut I heart Liam-kortin ymparille vaatekaappini oveen. Pikaisten halauksien jalkeen Liam alkoikin tehda mojitoja. Haaste tulikin vastaan limen leikkaamisen suhteen, silla meilla ei edelleenkaan ollut veista. Kavaisin sitten keittiossa, ja otin sielta haikailemattomasti jonkun surkean muoviveitsen, jolla Liam vain halkaisi limet (mika naytti todella huvittavilta laseissa, suunnilleen puolet pinta-alasta oli limen peitossa, kirjaimellisesti). Otin meidan drinkeista itseasiassa pari kuvaa, pitaisi siirtaa kamerasta tanne. Kuvissa nakyvat myos origamiruusut. (Olin myos yllattynyt, etta Liam ylipaataan muisti ystavanpaivan! Jos me viela ensi vuonna tahan aikaan ollaan yhdessa, niin ehka se sitten jo "unohtuukin" :D).
Mojitoja siemaillessa katsoimme koneelta ostamaani A Bit OF Fry and Laurie:n toista tuotantokautta, joka osoittautui varsin hyvaksi hankinnaksi. Tekisi mieli ostaa muutkin kaudet.
Sain Liamin houkuteltua jaamaan yoksi, vaikka mun sanky on todella pieni (mutta onneksi han ei ole mikaan jattilainen!), ja saimme perati nukuttua myos. Sunnuntaisin bussit alkaa kulkea lahempana kahtatoista, joten Liam oli rohkea ja lahti takaisin kavellen mun epaselvien ohjeiden kera. Kerran han soitti mulle ja kysyi etta mihin suuntaan hanen pitaa menna, mutta onneksi n. puolen tunnin sisalla sain tekstarin, jossa han kertoi paasseensa perille. Vahan kylla huolestutti, mutta hyva ettei eksynyt.