Heinäkuussa hellesääsääsää?
Autuas vapaapäivä! Ensi viikosta alkaen näitä on luvassa enemmänkin ja jopa ihan kahden jaksoissa. Vaikka nyt ehkä huvittaisikin tehdä töitä enemmän, koska vuokra-asuntojen (tai siis yksiöiden) hinnat on mitä on ja sellaiseen pitäisi syksymmällä muuttaa. Sain nimittäin opiskelupaikan - sen kakkosvaihtoehtoni, eli humanistisen ammattikorkeakoulun kulttuurituottajalinjalta. Näillä näkymin aion kuitenkin pyrkiä ensi vuonna uudestaan yliopistoon, joten toi on vaan väliaikaista. Oon kuitenkin melkein varma, että otan opiskelupaikan vastaan, vaikka se voikin olla vähän "tuhlausta", koska en nyt kuitenkaan ole niin varma tulevaisuudestani ja haluistani. Nyt jää sitten Lontoot ja Tukholmat väliin, eipä sitten tarvitse koittaa olisiko musta oikeasti ollut siihen.
Ruisrockin oli ja meni, oudompana kuin koskaan. Sedälle oli tarjottu vip-lippuja, jollaisen mä sitten sain. Festari ei kyllä ole festari, jos syö posliinilautaselta, käyttää vesivessaa eikä näe juurikaan kavereita. Tulipahan siinä kuitenkin säästettyä pitkä penni ja sunnuntain sateessa katto pään päällä oli aika kiva. Onpahan nyt sitten tullut edes kerran elämässä koettua millaista on olla vip. Ei kovin jännää, enemmän se tuntui aiheuttavan jonkinasteista häpeän tunnetta. Mietin nytkin kauan että viitsinkö edes kirjoittaa tänne asiasta, saatikka että olisin silloin kulkenut festarialueella kortti kaulassa. Ei yksi pahviläpykkä saa mun nenää nousemaan, kuten tuntui tapahtuvan liian monelle. Mäkin sain osakseni aika monta "mitä toikin täällä tekee" -katsetta.
Musiikillisesti parasta antia oli Flaming Lips, ihanan sympaattinen Magic Numbers ja hintsan viime kertaista vaisumpi The Hives.
No mut joo. Tässähän tämä elämä rullaa eteenpäin, hitaasti mutta varmasti.
Ruisrockin oli ja meni, oudompana kuin koskaan. Sedälle oli tarjottu vip-lippuja, jollaisen mä sitten sain. Festari ei kyllä ole festari, jos syö posliinilautaselta, käyttää vesivessaa eikä näe juurikaan kavereita. Tulipahan siinä kuitenkin säästettyä pitkä penni ja sunnuntain sateessa katto pään päällä oli aika kiva. Onpahan nyt sitten tullut edes kerran elämässä koettua millaista on olla vip. Ei kovin jännää, enemmän se tuntui aiheuttavan jonkinasteista häpeän tunnetta. Mietin nytkin kauan että viitsinkö edes kirjoittaa tänne asiasta, saatikka että olisin silloin kulkenut festarialueella kortti kaulassa. Ei yksi pahviläpykkä saa mun nenää nousemaan, kuten tuntui tapahtuvan liian monelle. Mäkin sain osakseni aika monta "mitä toikin täällä tekee" -katsetta.
Musiikillisesti parasta antia oli Flaming Lips, ihanan sympaattinen Magic Numbers ja hintsan viime kertaista vaisumpi The Hives.
No mut joo. Tässähän tämä elämä rullaa eteenpäin, hitaasti mutta varmasti.