Tilannepäivitystä!
Nyt sitä sitten ollaan virallisesti turkulaisia. Tai no itseasiassa edes ei, koska mun kirjat on ainakin toistaiseksi vielä Kaarinassa. Ihan hyvin olen viihtynyt, vaikka en ole vieläkään ollut siellä pidempään kuin kolmea yötä peräkkäin (selityksiäkin seuraa). Kauheesti oon keksinyt kaikkea hommaa, jotta en olisi huomannut yksinäisyyttä ympärilläni. Oon ollut aika pulassa ilman tietokonetta ja nettiä ja varsinkin ilman musiikkia! Mp3-soittimesta loppui patterit, joten ainut mahdollinen musiikki oli digiboksin kautta saatavilla oleva huima radiotarjonta: Aalto tai X3M. Ensi viikoksi on pakko saada tilanteeseen muutosta, muuten hajoaa pää. Nyt sain jopa tietokoneen ns. lainaan, jee rahansäästöä, joten kuulokkeilla saan sitten jo kuunneltua musiikkia, mutta stereot pitäisi kyllä saada enemmän kuin pikaisesti. Isän toiminta vaan on äärettömän verkkaista, kun se lupasi hankkia mulle uudet systeemit. En kyllä tajua miksi se nyt yhtäkkiä halusikin saada takaisin vanhat laitteensa, jotka on ollut mun hallussa jo vuosia.
Mutta selitystä sille, miksi en ole viettänyt öitä kotonani: olin Tukholmassa! ♥ Tukholma ei pettänyt taaskaan, vaikka tällä kertaa se ei välttämättä tuntunutkaan niin superhyperihanalta, kuin joskus aiemmin, kun oli kylmä ja kallista enkä edes löytänyt levyjä juuri lainkaan. Mutta nyt kolmeen päivään mahtui kyllä aika hyvä setti ohjelmanumeroita - näin sekä Mikan että Kaiser Chiefsin (ja kivoja lämppäribändejä)! En mitenkään erityisesti edes kuuntele kumpaakaan, mutta päätin sitten mennä keikoille, kun "isot nimet" kerran sattui olemaan samassa kaupungissa samaan aikaan ja todellakin kannatti! Mikaa kohtaan odotukset oli aika pienet, kun "se nyt vaan on semmosta höpöpoppia", mut vähänkö oli loistava keikka ja lavashow! En tiedä kuinka laskemoitua se sekopäisyys ja spontaanius oli, mutta tarkkaanharkittujen esitysten jälkeen Mikan meininki oli ihanan piristävää. Kaiser Chiefs taasen oli juuri sellainen "perusbändiesitys" höystettynä vilkkaamman puoleisella vokalistilla. Ei mitään maata mullistavaa, mutta menemisen arvoista toki, sellasta Maxïmo Parkin ja Placebon väliin sijoittuvaa (ihan kiva saada käyttää tollasta arvostelugaalaa, tänä vuonna on tullut nähtyä noita bändejä aika hyvin). Fanta keikan jälkeen oli sitä vastoin aivan taivaallista :D. Ja nyt kun kuuntelen Kaiser Chiefsiä, niin kuulostaa ehkä paremmalta kuin ikinä, mikä kertoo kyllä osaltaan siitä, että keikasta on hyvät muistot.
Ja täällä Suomessa näin tällä viikolla ihan mahtavan Pintandwefall-keikan! ;)
Mutta selitystä sille, miksi en ole viettänyt öitä kotonani: olin Tukholmassa! ♥ Tukholma ei pettänyt taaskaan, vaikka tällä kertaa se ei välttämättä tuntunutkaan niin superhyperihanalta, kuin joskus aiemmin, kun oli kylmä ja kallista enkä edes löytänyt levyjä juuri lainkaan. Mutta nyt kolmeen päivään mahtui kyllä aika hyvä setti ohjelmanumeroita - näin sekä Mikan että Kaiser Chiefsin (ja kivoja lämppäribändejä)! En mitenkään erityisesti edes kuuntele kumpaakaan, mutta päätin sitten mennä keikoille, kun "isot nimet" kerran sattui olemaan samassa kaupungissa samaan aikaan ja todellakin kannatti! Mikaa kohtaan odotukset oli aika pienet, kun "se nyt vaan on semmosta höpöpoppia", mut vähänkö oli loistava keikka ja lavashow! En tiedä kuinka laskemoitua se sekopäisyys ja spontaanius oli, mutta tarkkaanharkittujen esitysten jälkeen Mikan meininki oli ihanan piristävää. Kaiser Chiefs taasen oli juuri sellainen "perusbändiesitys" höystettynä vilkkaamman puoleisella vokalistilla. Ei mitään maata mullistavaa, mutta menemisen arvoista toki, sellasta Maxïmo Parkin ja Placebon väliin sijoittuvaa (ihan kiva saada käyttää tollasta arvostelugaalaa, tänä vuonna on tullut nähtyä noita bändejä aika hyvin). Fanta keikan jälkeen oli sitä vastoin aivan taivaallista :D. Ja nyt kun kuuntelen Kaiser Chiefsiä, niin kuulostaa ehkä paremmalta kuin ikinä, mikä kertoo kyllä osaltaan siitä, että keikasta on hyvät muistot.
Ja täällä Suomessa näin tällä viikolla ihan mahtavan Pintandwefall-keikan! ;)