Ystävänpäivä
Jaa-ha. Tässä sitä ollaan. Syön töissä työkaverin antamia ystävänpäivän sydänsuklaita. Väliäkö tuolla. Iho-ongelmani on todettu nyt lääkärissa ruusuakneksi. Hyvää on se, että ongelma sai nimen, huono uutinen taas se, että sille ei voi tehdä mitään. Oikeeta hoitoa ei kuulemma ole. Tästä on vaan kärsittävä. On aika yleinen vaiva 30-40 -vuotiailla naisilla. Miksen tunne ketään toista "myöhäisteiniä"? Ruusuakne jättää arpia eikä siihenkään ole hoitokeinoa. Ei täss mitään: syön suklaata eikä silläkään ole mitään vaikutusta ihooni.
Eikä painoonkaan vai? Painonnousuni on nyt jälleen kerran todettu lääkärin painavalla sanalla hormonijohtoiseksi. Kiitos siis siitäkin viidestä kilosta, jotka e-keinoni sai aikaan. Nyt on sekin hoidossa: sain määräyksen hormonikierukasta, jonka sivuvaikutuksiin tosin kuuluu "akne", "mielialan vaihtelut" ja "painonousu", mutta ovat kuulemma niiiiiin harvinaisia, että voin ihan huoletta kokeilla tätä konstia. Joo, kokeilla: kierukka maksaa n. 160 € ja siihen päälle lääkärikäynnit 120 e ja tulevatkin lääkärikäynnit 60 egee laaki... Joo, kokeillaan vaan, ei tunnu missään. Asiat EI VOI enää mennä pahemmiksi. Ei ainakaan PALJON pahemmiksi.
No, lääkärit ovat nyt ottaneet minut syyniinsä. Itsestä tuntuu, että ois helpompaa vaan unohtaa kaikki vaivat ja antaa niiden olla. Nyt sitten vaan mennään lääkärin vastaanotolta seuraavalle. Ensi viikolla 2 eri lekuria. Tutkitaan kilpirauhasen toiminta, hormonijutu vielä kerran, mahdolliset migreenin, masennuksen ja lukuisten muiden oireiden synnyttäjät. Olenko mä oikeasti NÄIN KIPEE? Jos tää onkin vaan kaikki mun päässä? Jos mulle on tullut raskauden aikana riippuvuus omasta terveyden seurannasta ja reagoin liian herkästi kaikkiin muutoksiin itsessäni?
Eilen oli verenpainekin ihan huikea lääkärissä. IKINÄ edes raskaudenaikana se ei ollut tuota luokkaa. Jännitystä vai todellista verenpainetta? Mistä sitä tietää. Tänäänkin on pää kipeä, mutta siihen ei enää kiinnitä huomiota, päänsärytön päivä kun on lähes harvinaisuus.
Voi kun joku lääkäri löytäsi jonkun syyn tälle kaikelle.
Voi kun tuo aurinko parantais mun alakulon, nytkin on ystävänpäivä ja työkavereilta on irronnut monta piristävää hymyä, aviomieheltä odotti aamulla kirje keittiön pöydällä kun heräsin, ystävät on muistaneet sähköpostilla. On ihan hyvä olla, ihan oikeasti. Eikä mikään silti tunnut miltään? Tuntuu vaan syylliseltä, kun on näin kiittämätön, vaikka kaikki on ihan hyvin. Paremmin kuin hyvin.
No, nyt mä kokeilen taas uutta ehkäisykeinoa, vaikkei toi ehkäisy ole ollenkaan mun huolistani suurimpia, se nyt on järjestynyt tähänkin asti. Oikeastaan viimeisen 3 vuoden aikana siitä on pitkälle huolehtinut myös lapsen olemassaolo ja ainainen väsymys. Onneksi sillekin on käyttöä silti joskus ollut. :) Mä olen tällä hetkellä avoin kaikelle uudelle, mikä ikinä vaan tuntuu edes joltain. Mikä ikinä vaan on edes mahdollisuus muutokseen.
Suklaatkin tuli syötyä (4 sydämenmuotoista suklaanappia). Ruokatuntikin vetää viimeisiään. Taidan jatkaa työntekoa.
Kiitos ystävät olemassaolostanne.
Eikä painoonkaan vai? Painonnousuni on nyt jälleen kerran todettu lääkärin painavalla sanalla hormonijohtoiseksi. Kiitos siis siitäkin viidestä kilosta, jotka e-keinoni sai aikaan. Nyt on sekin hoidossa: sain määräyksen hormonikierukasta, jonka sivuvaikutuksiin tosin kuuluu "akne", "mielialan vaihtelut" ja "painonousu", mutta ovat kuulemma niiiiiin harvinaisia, että voin ihan huoletta kokeilla tätä konstia. Joo, kokeilla: kierukka maksaa n. 160 € ja siihen päälle lääkärikäynnit 120 e ja tulevatkin lääkärikäynnit 60 egee laaki... Joo, kokeillaan vaan, ei tunnu missään. Asiat EI VOI enää mennä pahemmiksi. Ei ainakaan PALJON pahemmiksi.
No, lääkärit ovat nyt ottaneet minut syyniinsä. Itsestä tuntuu, että ois helpompaa vaan unohtaa kaikki vaivat ja antaa niiden olla. Nyt sitten vaan mennään lääkärin vastaanotolta seuraavalle. Ensi viikolla 2 eri lekuria. Tutkitaan kilpirauhasen toiminta, hormonijutu vielä kerran, mahdolliset migreenin, masennuksen ja lukuisten muiden oireiden synnyttäjät. Olenko mä oikeasti NÄIN KIPEE? Jos tää onkin vaan kaikki mun päässä? Jos mulle on tullut raskauden aikana riippuvuus omasta terveyden seurannasta ja reagoin liian herkästi kaikkiin muutoksiin itsessäni?
Eilen oli verenpainekin ihan huikea lääkärissä. IKINÄ edes raskaudenaikana se ei ollut tuota luokkaa. Jännitystä vai todellista verenpainetta? Mistä sitä tietää. Tänäänkin on pää kipeä, mutta siihen ei enää kiinnitä huomiota, päänsärytön päivä kun on lähes harvinaisuus.
Voi kun joku lääkäri löytäsi jonkun syyn tälle kaikelle.
Voi kun tuo aurinko parantais mun alakulon, nytkin on ystävänpäivä ja työkavereilta on irronnut monta piristävää hymyä, aviomieheltä odotti aamulla kirje keittiön pöydällä kun heräsin, ystävät on muistaneet sähköpostilla. On ihan hyvä olla, ihan oikeasti. Eikä mikään silti tunnut miltään? Tuntuu vaan syylliseltä, kun on näin kiittämätön, vaikka kaikki on ihan hyvin. Paremmin kuin hyvin.
No, nyt mä kokeilen taas uutta ehkäisykeinoa, vaikkei toi ehkäisy ole ollenkaan mun huolistani suurimpia, se nyt on järjestynyt tähänkin asti. Oikeastaan viimeisen 3 vuoden aikana siitä on pitkälle huolehtinut myös lapsen olemassaolo ja ainainen väsymys. Onneksi sillekin on käyttöä silti joskus ollut. :) Mä olen tällä hetkellä avoin kaikelle uudelle, mikä ikinä vaan tuntuu edes joltain. Mikä ikinä vaan on edes mahdollisuus muutokseen.
Suklaatkin tuli syötyä (4 sydämenmuotoista suklaanappia). Ruokatuntikin vetää viimeisiään. Taidan jatkaa työntekoa.
Kiitos ystävät olemassaolostanne.