if i go crazy then will you still call me superman? .__.
Aurinko paistoi sen verran lämpimästi, että pystyi olemaan hihattomassa paidassa. Jokiranta oli hetkeen nähden yllättävän tavallisen näköinen. Ranteissa oli omituisia pieniä viiltohaavoja, joiden syntytavasta minulla ei ole minkäänlaista aavistustakaan. Kirjan tarina päättyisi onnellisesti, tosielämä ei.
En saanut edes lukea rauhassa.
"Minä en ole juoppo." Mikä sinä sitten olet, keskellä kaunista päivää puistossa, pullo kirkasta povarissa, rähjäiset vaatteet ja tuhat tarinaa. Tunnet ne kaikki kaltaisesi, olet samanlainen kuin he. Ihminen, juoppo. Halusit kertoa olleesi joskus onnellinen, menettäneesi kaiken. Tiedätkö, sen olisin vähiten tahtonut kuulla. Näin sen varsin hyvin, mutta olisit edes ylpeyttäsi väittänyt muuta. Ei minunkaan elämässäni ole onnistumistakuuta. Minä en halua koskea alkoholiin tällä hetkellä lainkaan. En tahdo, että se saa minut siihen tilaan, johon se sinut on saanut. Mieleeni nousi tulevaisuuden uhkakuva, tiedän muutaman joilla on toisen tien päässä sinun kohtalosi. Toisaalta toit kuitenkin mieleeni myös minut, patoutuvan surun, menetykset ja turhuuden. Entä sitten kun ei enää ole mitään?
Painava rinkka tuntui pahalta kipeitä olkapäitä vasten. Pitkästä aikaa nukuttu yö ei helpottanut edellisen illan tuomaa tuskaa. Pidemmän aikavälin murheita se sentään turrutti. En jaksanut itkeä, en liikkua, en oikein puhuakaan. Ainoa mitä kaipasin oli kylmä suihku ja ihminen, jolla ei olisi suurempia ennakko-odotuksia hyväntuulisuuteni suhteen. Joku, joka ei mene shokkiin nähdessään turvonneet silmäni, joku joka hyväksyy kun sanon etten tahdo puhua. Joku, joka päästäisi minut peseytymään ja vaihtamaan vaatteet puhtaisiin. Sain tylysti luurin korvaani. Anteeksi ulkopuolisille että joudutte satunnaisen hakuammuntani kohteeksi yrittäessäni tavoitella osumaa, jonka todennäköisyys jää melko alhaiseksi.
Anteeksi kaikkea muutakin, mille en muuta voi tehdä kuin pyytää anteeksi. Anteeksi ihan helvetisti kaikkia heikkoja hetkiä ja huonoja päiviä. Anteeksi ettei edes hyvien hetkien voima riitä peittämään niitä. Anteeksi että joskus tunnen itseni yksinäiseksi vaikka olisin ystävien ympäröimänä. Anteeksi kiittämättömyyteni ja se, etten todellakaan pysty tilaamaan uutta itseäni tai varaosa-aivoja Ellokselta tai edes Leinosen lähikaupasta. Vaikka välillä todella tahtoisin.
Lopettakaa sade ja lopettakaa harmaus.
Joensuu ja Pohjois-Karjalan keskussairaala odottavat.
Tää koittais nyt tuijottaa kattoa hetken, sitten keräis juhlijoiden nurkkiin unohtamat pullot ja söis jotain mitä kaapeista löytyis. Sitten tää lähtis.
En saanut edes lukea rauhassa.
"Minä en ole juoppo." Mikä sinä sitten olet, keskellä kaunista päivää puistossa, pullo kirkasta povarissa, rähjäiset vaatteet ja tuhat tarinaa. Tunnet ne kaikki kaltaisesi, olet samanlainen kuin he. Ihminen, juoppo. Halusit kertoa olleesi joskus onnellinen, menettäneesi kaiken. Tiedätkö, sen olisin vähiten tahtonut kuulla. Näin sen varsin hyvin, mutta olisit edes ylpeyttäsi väittänyt muuta. Ei minunkaan elämässäni ole onnistumistakuuta. Minä en halua koskea alkoholiin tällä hetkellä lainkaan. En tahdo, että se saa minut siihen tilaan, johon se sinut on saanut. Mieleeni nousi tulevaisuuden uhkakuva, tiedän muutaman joilla on toisen tien päässä sinun kohtalosi. Toisaalta toit kuitenkin mieleeni myös minut, patoutuvan surun, menetykset ja turhuuden. Entä sitten kun ei enää ole mitään?
Painava rinkka tuntui pahalta kipeitä olkapäitä vasten. Pitkästä aikaa nukuttu yö ei helpottanut edellisen illan tuomaa tuskaa. Pidemmän aikavälin murheita se sentään turrutti. En jaksanut itkeä, en liikkua, en oikein puhuakaan. Ainoa mitä kaipasin oli kylmä suihku ja ihminen, jolla ei olisi suurempia ennakko-odotuksia hyväntuulisuuteni suhteen. Joku, joka ei mene shokkiin nähdessään turvonneet silmäni, joku joka hyväksyy kun sanon etten tahdo puhua. Joku, joka päästäisi minut peseytymään ja vaihtamaan vaatteet puhtaisiin. Sain tylysti luurin korvaani. Anteeksi ulkopuolisille että joudutte satunnaisen hakuammuntani kohteeksi yrittäessäni tavoitella osumaa, jonka todennäköisyys jää melko alhaiseksi.
Anteeksi kaikkea muutakin, mille en muuta voi tehdä kuin pyytää anteeksi. Anteeksi ihan helvetisti kaikkia heikkoja hetkiä ja huonoja päiviä. Anteeksi ettei edes hyvien hetkien voima riitä peittämään niitä. Anteeksi että joskus tunnen itseni yksinäiseksi vaikka olisin ystävien ympäröimänä. Anteeksi kiittämättömyyteni ja se, etten todellakaan pysty tilaamaan uutta itseäni tai varaosa-aivoja Ellokselta tai edes Leinosen lähikaupasta. Vaikka välillä todella tahtoisin.
Lopettakaa sade ja lopettakaa harmaus.
Joensuu ja Pohjois-Karjalan keskussairaala odottavat.
Tää koittais nyt tuijottaa kattoa hetken, sitten keräis juhlijoiden nurkkiin unohtamat pullot ja söis jotain mitä kaapeista löytyis. Sitten tää lähtis.