saisinko yhden hodarin maustettuna paskalla, kiitos. maksais sitten kympin.
Pariisi 28.4.1975
Tämä kaupunki näyttää molemmat kasvonsa. Ihmisiä kulkee kaduilla onnellisina, kevät on vallannut kaiken paitsi minut. Monsieur on tänään sairaana, eikä meille saatu sijaista. On ensimmäinen vapaapäiväni kuukauteen, nyt vasta huomaan miten maailma ympärilläni on puhjennut uuteen vihreyteen. Mutta minulle kaikki on autioitunutta, hiljaista tyhjyyttä. Kunpa voisin olla luonasi.
Tiedän kuinka kevät vaikuttaa sinuunkin. Silmäsi hehkuvat aurinkoa ja hymysi sulattaisi ikiroudan jopa naapurin vanhanpiian sydämestä. Sinä rakastaisit keväistä Pariisia, nauravia ihmisiä, talviuniltaan heränneitä katumuusikoita, rauhaa ja rakkautta. Kunpa voisit olla täällä.
Huomasin tänään olevani ainoa, joka vielä verhoutuu talvivaatteisiin. Aamulla ulos lähtiessäni on usein vielä aamuinen usva kaduilla, ja palatessani kolkkoon huoneeseeni on jo melkein yö. Tanssisalin hämärään ei auringon lämpö pääse tunkeutumaan, siellä lämpöäni ylläpitää vain jatkuva liike. Monsieur ei hellitä kuriaan hetkeksikään, harjoittelemme minuuttiaikataululla eikä taukoja pidetä. Ensi-iltaan on kolme viikkoa. Töitä on tehtävä vielä paljon.
Clarice nauhoitti minulle kasetillisen lisää Sandy Dennya. Joskus valvon yöllä huoneessani kuunnellen kauniita sanoja, poltan kynttilää ja mietin sinua. Muistatko viime uudenvuoden Kalliossa, kun tapasimme ensimmäistä kertaa? Tiesin heti pitäväni sinusta, pörröisistä hiuksistasi ja viattomasta hymystäsi. Olemuksessasi oli jotain vangitsevaa, turvallista ja lämmintä. Muistan kuinka Leena kihersi korvaani että minun pitäisi mennä juttelemaan sinulle, mutta ei minun tarvinnut. Tulit hymyillen luokseni ja pyysit tanssimaan. Taustalla soi Led Zeppelin, minä näin vain sinun silmäsi. Levy loppui, tilalle vaihdettiin Fleetwood Mac. Rakastuin sinuun neljässäkymmenessä kolmessa minuutissa.
Viimeiset kuukaudet ovat olleet helvettiä. Toisaalta olen onnellisempi kuin koskaan, saan tehdä sitä työtä josta olen aina unelmoinut. Mutta tämä välimatka Pariisista Kotkaan on kiduttava, ikäväni paisuu tähtitieteellisiin mittasuhteisiin. Esityskausi päättyy ennen juhannusta. Sitten tulen kotiin luoksesi, enkä tahdo enää koskaan lähteä mihinkään ilman sinua. En edes läheisimmälle nakkikioskille, ei tulisi kuuloonkaan! Tahdon jakaa kanssasi kaiken, en yhtään vähempää. Rakastan sinua.
Kerro rakkaita terveisiä äidilleni, jos piipahdat liikkeessä. Minulla on ikävä myös heitä, taidan kirjoittaa kirjeen kotiinkin. Kirjoita minulle pian!
Rakkaudella,
P.S. Ohessa kasetti täynnä hyvää musiikkia. Toivottavasti pidät kappaleista.
Tämä kaupunki näyttää molemmat kasvonsa. Ihmisiä kulkee kaduilla onnellisina, kevät on vallannut kaiken paitsi minut. Monsieur on tänään sairaana, eikä meille saatu sijaista. On ensimmäinen vapaapäiväni kuukauteen, nyt vasta huomaan miten maailma ympärilläni on puhjennut uuteen vihreyteen. Mutta minulle kaikki on autioitunutta, hiljaista tyhjyyttä. Kunpa voisin olla luonasi.
Tiedän kuinka kevät vaikuttaa sinuunkin. Silmäsi hehkuvat aurinkoa ja hymysi sulattaisi ikiroudan jopa naapurin vanhanpiian sydämestä. Sinä rakastaisit keväistä Pariisia, nauravia ihmisiä, talviuniltaan heränneitä katumuusikoita, rauhaa ja rakkautta. Kunpa voisit olla täällä.
Huomasin tänään olevani ainoa, joka vielä verhoutuu talvivaatteisiin. Aamulla ulos lähtiessäni on usein vielä aamuinen usva kaduilla, ja palatessani kolkkoon huoneeseeni on jo melkein yö. Tanssisalin hämärään ei auringon lämpö pääse tunkeutumaan, siellä lämpöäni ylläpitää vain jatkuva liike. Monsieur ei hellitä kuriaan hetkeksikään, harjoittelemme minuuttiaikataululla eikä taukoja pidetä. Ensi-iltaan on kolme viikkoa. Töitä on tehtävä vielä paljon.
Clarice nauhoitti minulle kasetillisen lisää Sandy Dennya. Joskus valvon yöllä huoneessani kuunnellen kauniita sanoja, poltan kynttilää ja mietin sinua. Muistatko viime uudenvuoden Kalliossa, kun tapasimme ensimmäistä kertaa? Tiesin heti pitäväni sinusta, pörröisistä hiuksistasi ja viattomasta hymystäsi. Olemuksessasi oli jotain vangitsevaa, turvallista ja lämmintä. Muistan kuinka Leena kihersi korvaani että minun pitäisi mennä juttelemaan sinulle, mutta ei minun tarvinnut. Tulit hymyillen luokseni ja pyysit tanssimaan. Taustalla soi Led Zeppelin, minä näin vain sinun silmäsi. Levy loppui, tilalle vaihdettiin Fleetwood Mac. Rakastuin sinuun neljässäkymmenessä kolmessa minuutissa.
Viimeiset kuukaudet ovat olleet helvettiä. Toisaalta olen onnellisempi kuin koskaan, saan tehdä sitä työtä josta olen aina unelmoinut. Mutta tämä välimatka Pariisista Kotkaan on kiduttava, ikäväni paisuu tähtitieteellisiin mittasuhteisiin. Esityskausi päättyy ennen juhannusta. Sitten tulen kotiin luoksesi, enkä tahdo enää koskaan lähteä mihinkään ilman sinua. En edes läheisimmälle nakkikioskille, ei tulisi kuuloonkaan! Tahdon jakaa kanssasi kaiken, en yhtään vähempää. Rakastan sinua.
Kerro rakkaita terveisiä äidilleni, jos piipahdat liikkeessä. Minulla on ikävä myös heitä, taidan kirjoittaa kirjeen kotiinkin. Kirjoita minulle pian!
Rakkaudella,
P.S. Ohessa kasetti täynnä hyvää musiikkia. Toivottavasti pidät kappaleista.