Se on kaks ja kolome nollaa plus seiska ja elossa vieläkin ollaan
Oon kotona kämpällä moi. Päälläni on villasukat, pinkki pyyhe ja lahjaksi pyytämäni käsin tehty tinariipus. Syön tummalla suklaalla päällystettyjä manteleita. Yläkerran naapuri pesee pyykkiä. Puhelin ei toimi. Ei ole toiminut viimeisimmän aatonaaton jälkeen paitsi usein ilmoittanut hyvää hyvyyttään "näppäimistö on lukittu". Sepä hienoa, minä yritinkin vaan soittaa Kealle, että maailman parasta syntymäpäivää, maailman parasta eilistä syntymäpäivää, maailman parasta toissapäiväistä syntymäpäivää. Tottakai tahdoinkin tietää, että kaiken muun sijaan näppäimistö on lukittu. Näppäimistö on lukittu, jumaliste hallelujaa ja agenttijackbauer! Kyllä nyt lähtee, laatutuotteet lähtee, viiksetkin lähtee, giganttiin lähtee ja uuden kännykän ostaa. Tai ehkä sittenkin länskäriin lähtee ja luomumaitoa ostaa, pohditaan.
Jos eläisin mainospätkien sijaan elokuvaa, olisi jouluaamun äklösiirappinen kehräykseni päätynyt klippinä youtuben retaredikategoriaan. Ullakkohuoneen vino katto ja ah-niin-muodikasta futonpatjaa etäisesti muistuttava lattialla rönöttänyt patjantekele loivat toki taiteellista vaikutelmaa, photoshoppasin ajatuksissani pastellitapetit kadoksiin ja plaaplaaplaa mutta floppasi filmini silti. Valtiomme itäosien vaihtelevat lumitilanteet ja tiettyjen elektronisten hyötylaitteiden kuten joskus puhelimeksikin kutsutun semioranssin paskalootan käänteisystävällismielinen toimintatapa huipensivat uudenvuodenviettoni lumihangessa ilman lumihankea. Eläinseuralaiseni pelkäsi horisontit täyttäneitä kirkasvärisiä yksityisiä ydinsotia, minä en jaksanut pelätä enkä edes olla vittuuntunut. Ei mitään käsitystä, minkä hetken aikana se vuosi varsinaisesti vaihtui. Onnea nyt jokaiselle, joka sitä tuntee alkanutta vuotta varten tarvitsevansa. Nyt se on ilmaista, lämmintä ja valmista, tarjoiltuna suoraan laajakaistalta toiselle.
Niin että ei ole elämä mainoksia, ei elokuvaa, sitcomia tämä kyllä vähän on. Hiukset ovat suihkun jäljiltä oikeaoppisen kikkarat ja kuparinsävykin kirkastunee lähipäivinä. Mun vastanäyttelijäni vaan on hieman liian kaukana.
Will, muuttaisit takas kotiin, (Karen tuu tänne kans ja ota Jack mukaan)
toivoo Grace.
Jos eläisin mainospätkien sijaan elokuvaa, olisi jouluaamun äklösiirappinen kehräykseni päätynyt klippinä youtuben retaredikategoriaan. Ullakkohuoneen vino katto ja ah-niin-muodikasta futonpatjaa etäisesti muistuttava lattialla rönöttänyt patjantekele loivat toki taiteellista vaikutelmaa, photoshoppasin ajatuksissani pastellitapetit kadoksiin ja plaaplaaplaa mutta floppasi filmini silti. Valtiomme itäosien vaihtelevat lumitilanteet ja tiettyjen elektronisten hyötylaitteiden kuten joskus puhelimeksikin kutsutun semioranssin paskalootan käänteisystävällismielinen toimintatapa huipensivat uudenvuodenviettoni lumihangessa ilman lumihankea. Eläinseuralaiseni pelkäsi horisontit täyttäneitä kirkasvärisiä yksityisiä ydinsotia, minä en jaksanut pelätä enkä edes olla vittuuntunut. Ei mitään käsitystä, minkä hetken aikana se vuosi varsinaisesti vaihtui. Onnea nyt jokaiselle, joka sitä tuntee alkanutta vuotta varten tarvitsevansa. Nyt se on ilmaista, lämmintä ja valmista, tarjoiltuna suoraan laajakaistalta toiselle.
Niin että ei ole elämä mainoksia, ei elokuvaa, sitcomia tämä kyllä vähän on. Hiukset ovat suihkun jäljiltä oikeaoppisen kikkarat ja kuparinsävykin kirkastunee lähipäivinä. Mun vastanäyttelijäni vaan on hieman liian kaukana.
Will, muuttaisit takas kotiin, (Karen tuu tänne kans ja ota Jack mukaan)
toivoo Grace.