Oho, hups
Ahahahaa!
Irtisanouduin töistä. Jaksoinkin sitä hurjat 5 kertaa. Toisaalta se tuntui ikuisuudelta.
Huomenna se 5. kerta.
Eipä enää sen jälkeen tarvi miettiä, mikä postilaatikko on se varsinainen laatikko ja mitä lie. Eikä tarvitse edes vahingossa törmätä koiraan pihamaalla ja mantrata "mä teen vain työtäni, älä siis syö mua". Tosin vasta viime kerralla törmäsin kahdella pihalla koiraan, mutta se olikin jo ihan riittävää määrä. Ahistaa. Pienen koiran voi sentään pienellä kädenliikkeellä tappaa, mutta pystykorva onkin jo astetta hankalampi.
Ei tää irtisanoutuminen tietenkään oo pelkkä laiskuus- tai jaksamiskysymys, vaan enemmänkin se, että kumman valitsen -kysymys.
Yliopisto vai työ?
Mulla nimittäin olisi muutamana keskiviikkona kursseja ja luentoja. Joskus vain yksi, joskus koko päivän verran. Tässä nyt siis olisi käynyt niin, että jompikumpi, työ tai koulu olisi pitänyt hoitaa puolihuolimattomasti. Töissä se olisi ollut varma potkujen paikka, jos olisin koeajan jälkeen möhlinyt. Yliopistolla taas se on se tietty läsnäoloprosentti, jota täytyy noudattaa armottomasti. Yhdeltä kurssilta ei saa olla kertaakaan poissa.
Mieluummin vain toinen kuin molemmat ja sitten olla vatta ruikulla siitä jännityksen ja stressin määrästä. Kyllä se kesä on töitä varten. Nostan yhtä ja useampaa hattua kavereille, jotka käyvät töissä yliopiston ohella. Joidenkin kohdalla tosin toivon, että miettisivät välillä myös itseään. Itsensä loppuunkuluttaminen ei ole edes taloudellisen vakauden ja opintopisteiden nimessä järkevää.
Antakaa ihmiset ittellenne aikaa.
Irtisanouduin töistä. Jaksoinkin sitä hurjat 5 kertaa. Toisaalta se tuntui ikuisuudelta.
Huomenna se 5. kerta.
Eipä enää sen jälkeen tarvi miettiä, mikä postilaatikko on se varsinainen laatikko ja mitä lie. Eikä tarvitse edes vahingossa törmätä koiraan pihamaalla ja mantrata "mä teen vain työtäni, älä siis syö mua". Tosin vasta viime kerralla törmäsin kahdella pihalla koiraan, mutta se olikin jo ihan riittävää määrä. Ahistaa. Pienen koiran voi sentään pienellä kädenliikkeellä tappaa, mutta pystykorva onkin jo astetta hankalampi.
Ei tää irtisanoutuminen tietenkään oo pelkkä laiskuus- tai jaksamiskysymys, vaan enemmänkin se, että kumman valitsen -kysymys.
Yliopisto vai työ?
Mulla nimittäin olisi muutamana keskiviikkona kursseja ja luentoja. Joskus vain yksi, joskus koko päivän verran. Tässä nyt siis olisi käynyt niin, että jompikumpi, työ tai koulu olisi pitänyt hoitaa puolihuolimattomasti. Töissä se olisi ollut varma potkujen paikka, jos olisin koeajan jälkeen möhlinyt. Yliopistolla taas se on se tietty läsnäoloprosentti, jota täytyy noudattaa armottomasti. Yhdeltä kurssilta ei saa olla kertaakaan poissa.
Mieluummin vain toinen kuin molemmat ja sitten olla vatta ruikulla siitä jännityksen ja stressin määrästä. Kyllä se kesä on töitä varten. Nostan yhtä ja useampaa hattua kavereille, jotka käyvät töissä yliopiston ohella. Joidenkin kohdalla tosin toivon, että miettisivät välillä myös itseään. Itsensä loppuunkuluttaminen ei ole edes taloudellisen vakauden ja opintopisteiden nimessä järkevää.
Antakaa ihmiset ittellenne aikaa.