Outoja tapahtumia
Tai no, niin. En mä enää muista puoliakaan mitä piti kirjottaa. Älkääkä innostuko, ei ne niin outoja ole... ^^'
Kaikkea outoa sattunut viime aikoina. Eilen kaaduin pyörällä. En nyt väitä että olisin mikään yli-ihminen, joka ei pyörillä kaadu, mutta kun ei ole pariin vuoteen kaatunut. Ennen oli tapana kaatua kerran vuodessa sohjokelillä (jolloin täytyi palata takaisin kotiin vaihtamaan litimärät vaatteet). Nyt onneksi oli vain kuurassa maa. No kuitenkin, kun käännyin niin takapyörä luisui alta pois ja kaaduin nätisti kylelleen pyörän kanssa. Ylös vaan ja jatkoin matkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sit takapuolta jomotti noin minuutin ajan ja sitten ei mitään. Ei mustelmaa tai mitään muutakaan. Ei särkenyt illalla, ei aikidossa sattunut vaikka tehtiin joka ikiseen tekniikkaan ukemi. No ei kai se haittaa jos ei satu (?).
Sit aamulla pyöräilyn harjoitteluun. Kaulahuivi oli huonosti, joten otin lapasen hampaiden väliin ja laitoin kaulahuivin kunnolla. Sit jotenkin kuvittelin että pureskelenkin kaulahuiviani ja päästin irti. Samassa tajusin että se olikin lapanen joka pääsi irti ja kävin jo mielessäni läpi tapahtumaketjun kun se tippuu maahan, minä jarrutan, palaan takaisin hakemaan lapasen ja jatkan matkaa. Otankin sitten sen lapasen siinä ilmassa kiinni, se oli jo polven kohdalla menossa. Virnistän itsekseni ja laitan sen käteen. Sitten alan miettimään että mitä helvettiä...?
Nopeat reflexit ^^ Aikido <3
Mitä muuta. Nii, tiistaina aikidossa ei mennyt kovin hyvin... Oli vähän huono päivä, väsytti ja vitutti hieman. Jostain syystä tein koko treenien ajan vain Markon ja Tarjan kanssa tekniikoita, vaikka paikalla oli 6 muutakin (ja niin teki kaikki muutkin vain joidenkin tiettyjen kanssa). No, Seppo hieman suuttui (Seppo on se vanhempi sensei siellä). Sanoi kaikille yhteisesti että miksi me harjotellaan vain kaverien kanssa että eikö muiden kanssa voi harjoitella... Marko sano et se oli vielä pukuhuoneessakin raivonnut että tämäkö sitä on sitä aikidohenkeä. Ei se muuten, mutta kun en edes harjotellut kavereiden kanssa (paitsi Markon tietty), Tarjaankin tutustunut aika vasta. Ja sit lopussa piti ottaa oman tasoinen pari eikä siellä oikein ole muita kuin Marko. Ja SITÄPAITSI, se pässinpää oli siellä enkä halunnut harjoitella sen kanssa, joten sitä paniikissa ottaa aina jonkun tutun (olen aika varma että muut ajatteli samoin, Marko ainakin myönsi asian ja olen 100% varma että Merit ja yks toinen tyttö kans). Argh, pitää nyt tuollaisesta alkaa suuttumaan, alkaa vain vituttaa enemmän. Yleensä kyllä teen mieluiten monen eri ihmisen kanssa kun on niin erilaista tehdä eri ihmisten kanssa. Minua ainakin jäi vain vituttamaan. Ihan hyvä että sanoo tuonkin suoraan, mutta olisi voinut sanoa hieman eri tavalla tuon, esim. yksinkertaisesti kehottaa että tehkää muidenkin kanssa.
Ah, purkaus...
Ja Seppo on muutenkin ihan mukava, mutta kun sillä on vain se yksi tapa miten tekniikat voi tehdä. Meillä kun Sami pitää treenit niin kyllähän sitä opettelee ne tekniikat miten sensei sanoo. Sitten Seppo tulee säheltämään siihen että EI NÄIN vaikka Samin tekniikka toimii ihan hyvin. Yks päivä se näytti sankyota että kun Sami tekee näin niin tästä pääsee irti (en päässyt ennen kuin Seppo löysensi otetta >.<) ja sit oman tekniikan kohdalla se väänsi ihan hulluna ettei vahingossakaan pääsis irti. Ja sit että Sami riuhtoo hulluna, ei se riuhdo sen enempää kuin Seppokaan... Eikä se kovin hyvä ole jos toinen tulee lyömään turpaan ja onnistuu koska teet tekniikan liian nätisti.
Ne on joskus Samin kanssa tapellu että miten joku tekniikka tehdään. Herranjestas. Sen voi varmaan tehdä monella tapaa ja kannattaa ehkä kysyä joltain isommalta senseiltä... Perkele.
Nyt mä vähän hiillyin. No mutta aikuiset ihmiset.
Tää nyt jää vähän kesken, jatkan tätä myöhemmin kotona jos tulee vielä jotain mieleen... Noita outoja tapahtumia siis... Tai jotain muuta.
Kaikkea outoa sattunut viime aikoina. Eilen kaaduin pyörällä. En nyt väitä että olisin mikään yli-ihminen, joka ei pyörillä kaadu, mutta kun ei ole pariin vuoteen kaatunut. Ennen oli tapana kaatua kerran vuodessa sohjokelillä (jolloin täytyi palata takaisin kotiin vaihtamaan litimärät vaatteet). Nyt onneksi oli vain kuurassa maa. No kuitenkin, kun käännyin niin takapyörä luisui alta pois ja kaaduin nätisti kylelleen pyörän kanssa. Ylös vaan ja jatkoin matkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sit takapuolta jomotti noin minuutin ajan ja sitten ei mitään. Ei mustelmaa tai mitään muutakaan. Ei särkenyt illalla, ei aikidossa sattunut vaikka tehtiin joka ikiseen tekniikkaan ukemi. No ei kai se haittaa jos ei satu (?).
Sit aamulla pyöräilyn harjoitteluun. Kaulahuivi oli huonosti, joten otin lapasen hampaiden väliin ja laitoin kaulahuivin kunnolla. Sit jotenkin kuvittelin että pureskelenkin kaulahuiviani ja päästin irti. Samassa tajusin että se olikin lapanen joka pääsi irti ja kävin jo mielessäni läpi tapahtumaketjun kun se tippuu maahan, minä jarrutan, palaan takaisin hakemaan lapasen ja jatkan matkaa. Otankin sitten sen lapasen siinä ilmassa kiinni, se oli jo polven kohdalla menossa. Virnistän itsekseni ja laitan sen käteen. Sitten alan miettimään että mitä helvettiä...?
Nopeat reflexit ^^ Aikido <3
Mitä muuta. Nii, tiistaina aikidossa ei mennyt kovin hyvin... Oli vähän huono päivä, väsytti ja vitutti hieman. Jostain syystä tein koko treenien ajan vain Markon ja Tarjan kanssa tekniikoita, vaikka paikalla oli 6 muutakin (ja niin teki kaikki muutkin vain joidenkin tiettyjen kanssa). No, Seppo hieman suuttui (Seppo on se vanhempi sensei siellä). Sanoi kaikille yhteisesti että miksi me harjotellaan vain kaverien kanssa että eikö muiden kanssa voi harjoitella... Marko sano et se oli vielä pukuhuoneessakin raivonnut että tämäkö sitä on sitä aikidohenkeä. Ei se muuten, mutta kun en edes harjotellut kavereiden kanssa (paitsi Markon tietty), Tarjaankin tutustunut aika vasta. Ja sit lopussa piti ottaa oman tasoinen pari eikä siellä oikein ole muita kuin Marko. Ja SITÄPAITSI, se pässinpää oli siellä enkä halunnut harjoitella sen kanssa, joten sitä paniikissa ottaa aina jonkun tutun (olen aika varma että muut ajatteli samoin, Marko ainakin myönsi asian ja olen 100% varma että Merit ja yks toinen tyttö kans). Argh, pitää nyt tuollaisesta alkaa suuttumaan, alkaa vain vituttaa enemmän. Yleensä kyllä teen mieluiten monen eri ihmisen kanssa kun on niin erilaista tehdä eri ihmisten kanssa. Minua ainakin jäi vain vituttamaan. Ihan hyvä että sanoo tuonkin suoraan, mutta olisi voinut sanoa hieman eri tavalla tuon, esim. yksinkertaisesti kehottaa että tehkää muidenkin kanssa.
Ah, purkaus...
Ja Seppo on muutenkin ihan mukava, mutta kun sillä on vain se yksi tapa miten tekniikat voi tehdä. Meillä kun Sami pitää treenit niin kyllähän sitä opettelee ne tekniikat miten sensei sanoo. Sitten Seppo tulee säheltämään siihen että EI NÄIN vaikka Samin tekniikka toimii ihan hyvin. Yks päivä se näytti sankyota että kun Sami tekee näin niin tästä pääsee irti (en päässyt ennen kuin Seppo löysensi otetta >.<) ja sit oman tekniikan kohdalla se väänsi ihan hulluna ettei vahingossakaan pääsis irti. Ja sit että Sami riuhtoo hulluna, ei se riuhdo sen enempää kuin Seppokaan... Eikä se kovin hyvä ole jos toinen tulee lyömään turpaan ja onnistuu koska teet tekniikan liian nätisti.
Ne on joskus Samin kanssa tapellu että miten joku tekniikka tehdään. Herranjestas. Sen voi varmaan tehdä monella tapaa ja kannattaa ehkä kysyä joltain isommalta senseiltä... Perkele.
Nyt mä vähän hiillyin. No mutta aikuiset ihmiset.
Tää nyt jää vähän kesken, jatkan tätä myöhemmin kotona jos tulee vielä jotain mieleen... Noita outoja tapahtumia siis... Tai jotain muuta.