ainiin muuten

[acrylic_]

luin kahdessa päivässä Frédéric Beigbederin Apua anteeksi. Näin unta että kirjailija oli 25-vuotias versio Octavesta, joka jumaloi mua. Istuin sen kanssa ulkomaalaisen hotellin ikkunalaudalla ja olisin halunnut kertoa, kuinka sen teksti on paperille valutettua sielua, kuumaa himokasta totuutta ripauksella irvokkuutta ja naurusta haljenneita huulia. En pystynyt tai ehtinyt, se tunkeutui fyysisellä olemuksellaan jotenkin räjähdysmäisesti iholle, en muista miten, suudellen vai riisuen, mutta muistan herätessäni kiihtyneen hengityksen ja pettymyksen, kirjailija kun on oikeasti syntynyt vuonna -65 eikä kirjansa hahmo.

Veronika päättää kuolla on toistaiseksi antanut hyvää kuvaa Paulo Coelhosta. Ajattelin kysyä, saanko kirjoittaa siitä äikänesseen.