It comes clear, this is all we've got
Työpöytäni on edelleen liian pieni. Huomaan sen aina kun yritän tehdä viittä eri asiaa yhtäaikaa tai peräjälkeen, enkä jaksa siivota välissä. Koska ompleukone, A3 piirrustuslehtiö, samanmoinen maalauslehtiö, kajarit, viisi historian kirjaa, nappilaatikko, akryylilaatikko ja kahvikuppi on aina pakko saada mahtumaan siihen. Yksinkertaisesti pakko. Ja siihen pitäisi vielä lisätä sen verran tilaa, että mahdun levittelemään värikyniä ja kääntämään kirjan sivua, ilman että puolet tavaroista tippuu lattialle. Ongelmia syntyy myös silloin, kun kissa tahtoo välttämättä istumaan sen kaiken keskelle.
Hyvä juttu on kuitenkin se, että tämä todistaa minun myös tehneen jotain viikon aikana. Olen saanut koluttua surullisen pienen osan siitä loputtomasta alueesta, joka on lukion historian kirjoihin koottu. Olen kuitenkin lukenut joka päivä monta tuntia ja tehnyt muistiinpanoja, joten tässä vaiheessa alkaa kaduttaa, että se mitä luin ennen tätä viikkoa oli niin näennäistä kirjojen pläräystä. Mutta ainakin tiedän nyt mitä osaa hyvin ja mitä en osaa juurikaan. Toivottavasti osuu oikeita kysymyksiä.
Sen lisäksi olen tuhlannut taas hirveän määrän paperia piirtämiseen. Tajusin senkin vasta äskettäin, kun selasin luonnoslehtiötä. Se on tosi outoa, kun tuntuu, ettei ole saanut mitään taidetta aikaiseksi ja silti sitä paperia vaan häviää johonkin koko ajan. Eli toisin sanoen, olen vaan luonnostellut paljon ja jättänyt kaikki suurempien suunnitelmien kuvat kesken. Tyypillistä.
Huomenna otan askeleen eteenpäin ennakkotehtävien kanssa ja pidän photoshootin parin kaverin kanssa. Jännittää hieman, koska kaikkien hyvien aurinkoisten tai puolipilvisten päivien jälkeen huomiselle on luvattu enemmän pakkasta, pilviä ja mahdollisesti myös lumisadetta. Kylmyys on tosi ikävä tekijä ulkokuvauksessa niin mallien kuin kuvaajankin kannalta, joten toivon, että sitä pakkasta ei ole kuin se 5 astetta, mielummin vähemmänkin. Toiseksi jännittää sekin, että joudun/pääsen taas ohjamaan. Mulla on kyllä selkeät suunnitelmat siitä, mitä tehdään ja missä, mutta se ei aina tkaa onnistumista. Kolmanneksi toivon, että kaapista löytyvillä propeilla saadaan aikaan edes jotain suhteellisen hauskan näköistä pukujen ja meikkien suhteen. Jää nähtäväksi.
Maanantaina alkaa työputki...ajatuskin väsyttää juuri nyt, mutta ehkä mä tässä viikonlopun aikana aktivoidun ja vaihdan asennetta. Raha on kuitenkin niin tiukassa, että oikeasti olen noista vuoroista tosi kiitollinen. Mulla on onneksi lyhyitä päiviä ja saan vähän lisiäkin~