[Oodi Frederiksberg Havelle]

[abelhamaja]

olen löytänyt oman paikan.
siellä on oravia ja jokia
siellä on elefantteja aitauksissa
siellä on ikivanhoja puita
ja ukkoetanoita
(jotka menevät nyreänä kasaan kun niitä yrittää kantaa turvaan lenkkipolulta)
joka päivä juoksen puiston ympäri
kuuntelen aussihoppia ja sydämeni rahinaa
ihmeellinen rutiini jatkuu päivästä toiseen
ja ensimmäistä kertaa se ei ahdista
herään seitsemältä
juoksen, syön puuron, juon teen, kävelen kahvilaan
kahvilassa nostan tuolit pöydille, laitan imurin päälle ja Loppuasukkaan täysille
joka päivä opin uusia sanoja ja kättelen uusia käsiä
eksyn ilman mitään ongelmia matkalla metroasemalle
enkä aina muista erottaa nörreportia ja nörrebrota

olen alkanut taas nauraa
rummuttaa käsillä pöytää
ja nojailla ihmisiin
kunnes meanwhile back at the espresso machine maito kiehuu yli
ja muistan et ai niin
mähän oon täällä töissä