Erään levykaupan kuolema
Tampereen paras levykauppa, Platta, laittoi yllättäen lapun luukulle :( Olin kaupan vakioasiakas, jos nyt niin voi sanoa - opiskelijabudjetilla ei ostella täysihintaisia levyjä ihan alvariinsa. Plattasta kuitenkin ostin vuosien varrella monta hyvää ja tärkeää levyä. Valikoima oli mainio, myyjät mukavia ja soittivatpa vielä yleensä hyvää musiikkia. Mietin joskus että jos raha ei olisi kynnyskysymys, olisin voinut kävellä kauppaan sisään ja tulla ulos muutama kymmenen hyvää levyä mukanani. (Ehkä oikeasti olisi kuitenkin ollut hauskempi ostaa ne vähitellen.) Harvasta kivijalkalevykaupasta voi sanoa samaa.
Plattaa ennen kaatui Tampereelta Jukeboss ja sitä ennen Koskikeskuksen Free record shop. Jossain vaiheessa myös reggaehippien Voltti on kadonnut jonnekin - liekö muuttanut vai lopettanut. Varteenotettavista levykaupoista jäljellä taitaa olla Swamp, Epe's ja Anttila. Näistäkään Epe's ei ehkä oikeasti ole varteenotettava, päätellen siitä että en ole käynyt siellä varmaan vuoteen tai sinne päin.
Ehkäpä ilmiö on paikallinen, mutta tuskin täysin irrallaan ajan hengestä. Tuntuu että eräs aikakausi on päättymässä, hyvässä ja pahassa. Kenties tulevaisuudessa ihmetellään, miksi nolkytluvulla, internetin tultua jo arkipäiväiseksi, vielä rahdattiin miljoonittain laserkiekkoja ympäri maailmaa ja opiskelijat venyttivät penniä saadakseen suosikkibändiensä tuoreimmat albumit itselleen.
Raakaöljylle ja opintotuelle on toki muutakin, kenties parempaa ja tärkeämpää käyttöä kuin cd:t. Musiikin tulevaisuus voi olla mukavampi, halvempi, helpompi, ekologisempi ja yleensäkin parempi. Mutta kai pieni nostalgia sallitaan?
Plattaa ennen kaatui Tampereelta Jukeboss ja sitä ennen Koskikeskuksen Free record shop. Jossain vaiheessa myös reggaehippien Voltti on kadonnut jonnekin - liekö muuttanut vai lopettanut. Varteenotettavista levykaupoista jäljellä taitaa olla Swamp, Epe's ja Anttila. Näistäkään Epe's ei ehkä oikeasti ole varteenotettava, päätellen siitä että en ole käynyt siellä varmaan vuoteen tai sinne päin.
Ehkäpä ilmiö on paikallinen, mutta tuskin täysin irrallaan ajan hengestä. Tuntuu että eräs aikakausi on päättymässä, hyvässä ja pahassa. Kenties tulevaisuudessa ihmetellään, miksi nolkytluvulla, internetin tultua jo arkipäiväiseksi, vielä rahdattiin miljoonittain laserkiekkoja ympäri maailmaa ja opiskelijat venyttivät penniä saadakseen suosikkibändiensä tuoreimmat albumit itselleen.
Raakaöljylle ja opintotuelle on toki muutakin, kenties parempaa ja tärkeämpää käyttöä kuin cd:t. Musiikin tulevaisuus voi olla mukavampi, halvempi, helpompi, ekologisempi ja yleensäkin parempi. Mutta kai pieni nostalgia sallitaan?