Mar 06, 2005 10:52
Yksinäisen sielun mutkainen tie
oikeaan suuntaan sokeaa vie.
Pinnistelee läpi tunteiden auran
voimalla pussin viimeisen kauran.
Miettii miks on tää tunne hauras
elämän tilillä saldo niin vauras.
Silmät nuo kauniit näe ei valoa
tuntee hän silti tuota tunnetta jaloa.
Sanat kauniit suustaan maailmalle kuiski
ei niitä tunteetta pitkiinsä ruiski.
Rakkaus on antanut sanoille painon
tuo tunne aiheuttanut on usean vainon.
Tuo pieni sana kehot yhteen liitti
elämän kultaisen alkuunsa siitti.
Pieni ihminen heille nyt tietä näyttää
ei riitelyyn kannata aikaa käyttää.
Ihmisen elo on vain pieni tovi
ihmiskuntaan siitä jää ei suuri lovi.
Vaan lapsen matka eteenpäin kulkee
kaipuun suuren muistoihin sulkee.
Semmosta tänään. Menen nukkumaan :)