isä

[_wagner_]

Lapsi viattomin silmin tapittaa kun isä paitaa ylleensä napittaa.
Kaiken todella tarkasti seuraa, kuin metsästäjä läheistä peuraa.
Täytyy nyt kiittää luojaa, isä lasta kaikelta pahalta suojaa.
Lapsi kaiken tiedon nyt ammentaa, kävellessä polkua lammen taa.
Vaikeissa asioissa osaa neuvoa, koittaa kasvattaa pikku Teuvoa.
Menee päähän kaikki oppi, alkaa olla jo vanha pojankloppi.
Pian lähestytään murrosiän aikaa, silloin isälle ärräpäät raikaa.
Isä yhä poikansa vieressä kulkee, ikäviltä sanoilta korvansa sulkee.
Rakkaus se vaan kaiken voittaa, vaikka nuori kuinka rajojaan koittaa.
Viimein lapsi pesästään omilleen lähtee, alkaa seurata omaa tähtee.
Toivottavasti tähti kirkkaana loistaa, isältä suuret huolet poistaa.
Elämä poikaa ympäriinsä heittää, isä työmaalla eläkekahvit keittää.
Pikkuhiljaa ympyrä sulkeutuu, poika yhä useammin mummolaan kulkeutuu.
Isälle ostokset kaupasta käy, toivoen ettei isän loppua vielä näy.
Tuntee maksavansa nyt nuoruuden lainaa, onneksi isäukko ei ole vainaa.
Onneksi poika on isää lähellä, ei vieraat hoitajat ympärillä sähellä.
Isä onnellisena nukkuu täältä pois, parempaa poikaa ei hällä olla vois.