Jul 19, 2005 09:15
Kävelen puistossa, sataa. Istun märälle penkille ja seuraan pilvien liikkeitä.
Vesipisarat valuvat kasvoillani, olen yksinäinen. Kellertyneet lehdet tippuvat
puista yksitellen. Olen aivan hiljaa. Voin kuulla lehtien tippuvan maahan, itken.
Kurkiaura lentää ylitseni, tahdon mukaan. Vesisade hiljenee, muuttuu ensilumeksi.
Lumihiutaleet laskeutuvat maahan. Luonto taistelee ja sulattaa lumen. Synkkää ja
pimeää. Pikkuhiljaa vihreys häviää, ahdistaa. Luonto kuolee talven edessä. Kuulen
askeleita. Tuijotan kenkiäni, askeleet lähestyy. Tulet viereeni ja istut penkille,
kiedot kätesi ympärilleni. Katson vierelleni ja näen sinut. Aurinko paistaa, on
kuuma. Luonto on vihreä, sydän pomppii villisti rinnassani. Sinä sait aikaan kaiken
tuon, olet ihmeellinen. Rakastan, rakastan.