(no subject)

Sep 11, 2006 14:53

Herrani, käänny puoleeni, tarvitsen taas johdatustasi. [uuh, realismia.]  Uuh, yllätän taas itseni julkisella päivityksellä.

Aloin miettiä syntiä.
Tajusin, että on aika typerää, että huomaan monesti tavallaan hyväksikäyttäväni Jumalan armoa.
Jeesus kyllä ON maksanut meidät kaikki vapaiksi synneistämme, ja se on upeaa. Siis eihän meillä olisi mitään mahdollisuuksia ilman Jumalan ansiotonta rakkautta. (ARMO=Ansioton Rakkaus Minun Osakseni)
mutta usein tieto siitä, että kaikki on mahdollista saada anteeksi Jeesuksen Krituksen tähden, tekee synnin tekemisen liian helpoksi. (varmasti itsekunkin kohdalla).
Mutta tänään jotenkin tässä dataillessani tajusin, kuinka vakava asia synti on. "Synnin palkka on kuolema." Synti on siis niin vakava asia, että se johtaa kuolemaan.
Siis ilman Jeesusta me kuolisimme synteihimme. Okei, siis kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta ei sen sitä pitäisi olla. Oikeesti. Siis miettikää mikä ihmisjärjen ylittävä kyky antaa anteeksi ja rakastaa. Rakastaisitko itse ihmistä, joka ristiinnaulitsee sinut jokapäivä? Tuskin. Aivan uskomatonta. [AHAA-elämys?]

Ja tässä tajuan, että se miksi yritän välttää syntiä, ei suinkaan ole se, että koitan suorittaa jotain ja näyttää hyvältä ihmiseltä ja saada hyväksyntää seurakunnassa, VAAN se, etten tahdo rikkoa Jeesusta vastaan. Jeesusta, joka antoi henkensä meidän puolestamme. Voiko enempää antaa? Ei. Vältän syntiä siis siksi, etten koskaan tahtoisi loukata Jeesusta. (vaikka ihmisyyteni puolesta onkin mahdotonta olla loukkaamatta.)

Jesus is †he password †o e†erni†y!
Previous post Next post
Up