Sep 23, 2010 09:19
pkohtauksia tykityksellä eilen illalla. just ennen ku laitan nukkumaan.
ei hätää ko tiedostaa nyt mitä ne on. lääkkeitä en suostu syömään.
ne vie niin paljon pois. kaikkea semmosta, mitä mä tartten.
sitä riutuu ko kaikki muistuttaa mörristä. sitä kääntää äkkiä pään sivuun.
ettei kukaan näe miten suru käy katseessa ja puristaa jotaki sisältä.
sängyn kolahtelu, etruskit, kaariholvit, seven nation army, unet.
kaikkiin se tulee ja kaikessa se on.
ja se vihloo.
sabrina, teininoita on eskapismia puhtaimmillaan.
olen koulussa. luento alkaaki vasta tunnin päästä.
itkettää. enkä tajua tätä. enkä ymmärrä.
miksei se mene pois mun päästä?
miksei pääse irti? unohtais jo?
ja jatkais vaan eteenpäin.
mie tahon itteni takasin.
voi jeesus.