Viimeiset viikot kuvin ja sanoin...
Eikä edes tiedossa mitään megapostausta. Ei oo reissun jälkeen oikein jaksanut edes harkita kirjoittelua mutta nyt alkaa jokin inspiraation kaltainen tunne hieman jo kuumottaa.
Amsterdamissa siis oltiin, kuten varmaan about kymmenestä hehkutuspostauksesta saattoi lukea. Lennettiin Bremeniin mistä kolmen junavaihdon avulla päästiin perille, keskustellen mm. lampaiden poikasista eli vasikoista. Hevosten vastaava varsa sentään oli kaupunkisisseillä hallussa. Ensimmäisenä iltanahan bongattiin Amsterdamin kaduilta myös strutsi :)
Harmittaa, etten ottanut kuvia vanhan kaupungin eli kotoisammin punaisten lyhtyjen alueen vanhoista, kapoisen kadun ylle kaartuvista taloista jotka tuntuivat olevan vähän... vinossa? Tykkäsin siitä fiiliksestä. Oltiin tällä kertaa ihan rennosti turistimeiningissä käyden niin kanaaliristeilyllä kuin ohjatulla fillariretkelläkin, ja ihan myös keskustan kalliissa ja massoja viihdyttävissä ruokaloissa (mitä en muuten missään tapauksessa suosittele). Tälläkin kertaa parhaat ja autenttisimmat elämykset löytyi kuitenkin hieman ihmisvilinän ulkopuolelta, Kanavakehän liepeiltä Jordaanista ja Noord-kaupunginosasta. Siellä Amsterdamin erityispiirre, asuntoveneet oli viritelty ihan omiin sfääreihinsä pihoineen ja patioineen padon törmälle. Ja ei taaskaan ole kuvaa niistä...
Jos pyöräillä haluaa, se ei ole Amsterdamissa hankalaa. Kaupunkihan on ihan tasainen ja pyöräilijä on kingi jota jokainen väistää. Huhut kaupungin pyörämeristä eivät ole liioiteltuja - eivätkä valitettavasti myöskään legenda pyörävarkausien määrästä... Me vuokrattiin fillarimme sekä kulinaristireissun oppaamme, makkarakuningas Fredie Starbikesiltä erittäin kohtuulliseen hintaan muihin vuokraamoihin nähden. Pääkallopaikan syrjäisempi sijainti junaradan toisella puolen aseman läheisyydessä ei liene este kokea jotain mieleenpainuvaa. Paikka nimittäin oli kuin surffileffojen (kuten Lords of Dogtown) lautavuokraamon fillariversio, ja siellä järjetetäänkin ajoittain bändi-iltoja ja tarjotaan kylmää& kuumaa juotavaa sekä syötävää pyörävuokrauksen, tarvikeliikkeen ja kiertoajelujen lisäksi. Jälleen kerran, suosittelen lämpimästi.
Mondon oppaan mukaan lyhyeenkin Amsterdamin-vierailuun kannattaa yhdistää päivän retki johonkin lähiseudun pieneen kylään (kuten juustontuottaja Volendamiin tai Haarlemiin), tai hieman kauemmaskin esim. Rotterdamiin. Junat kun kulkee kohtuullisen usein eivätkä ole järin kalliita. Päädyttiin visiitille Haagiin saakka, missä tietysti ihan ensimmäisenä etsittiin kuuluisa Scheveningen-ranta. Isohan se. Ihan valtava oikeastaan. Päivä ei ollut erityisen lämmin vaikkakin aurinko paistoi kuten koko reissun ajan, mutta ihmisiä oli ku pipoo koirineen, lapsineen, leijoineen, lentiksineen ja hämmästyttävintä aina, bikineineenkin. Rantabaareissa jytä soi ja ihmiset otti rennosti terassien valtavilla lepotuoleissa, mutta me lähdettiin hakeutumaan kohti ruokapaikkaa. Kaupunkihan oli hienoisesta hallintokaupungin kliinisyydestään huolimatta parhaimmillaan varsin viehättävä, joskin kulman takana saattoi yllättää jylhän betonilaatikkomaisema vanhan kaupungin kadotessa selän taakse.
Mondon oppaita suosittelen kyllä lähes varauksetta kahden kaupunkioppaan kokemuksen pohjalta. Vaikka damin-opas ei ihan palvellutkaan meitä kaikkinensa, saa sarjan kirjoista ideoita ja inspiraation tutustua kohteeseen ehkä hieman eri vinkkelistä. Kunkin teoksen on kirjoittanut paikassa asunut toimittaja, joten ihan pelkkiä turistioppaita ei rahansa vastineeksi saa vaan aikaan ja varallisuuteen nähden mielekkäitä ja kiinnostavia kokemuksia. Toisaalta, Amsterdamissa kannattaa ostaa I <3 Amsterdam-kortti jolla saa valitsemakseen ajaksi julkisen liikenteen lipun, kortin jolla pääsee moniin nähtävyyksiin maksutta sekä liudan alekuponkeja. Me käytiin historiallisessa museossa, jo mainitulla kanaaliristeilyllä ja piknikillä tämän vihkosen innoittamana. Enemmänkin olisi voinut, mutta viimeistään julkisella ajelun määrä kyllä tuli kuitattua hintaansa nähden!
Tykkäsin ihan hirveesti siitä, että eläimet on niin tiiviisti ja vapaasti mukana meiningissä, ne sai tulla ravintolaan ja kauppaan, käyttäytyivät nätisti ilman hihnaa lenkkeillessä ja kukaan ei häiriintynyt aaltoja jahtaavasta tai muita morjestavasta koirasta rannalla. Ei Suomessa vaan vois. Jonkinasteiseksi kantispaikaksi muodostuneessa Cafe Wheelsissakin oli oma maskottinsa, uuden kodin raflan kellarista löytänyt koditon kissa Spot. Hän oli valtavan ihana vanha neito, joka tuli tervehtimään meitä heti sisään astuttua. Tosin hostellin huonekaverimme rotta ei ollut ihan mieluisimmasta päästä eläinkavereita...
Koska eräs nimihirviötulivuori alkoi purkautua jo hieman ennen matkan alkua syösten tuhkat ilmoille, jouduttiin kehittelemään erilaisia vaihtoehtoisia kotiinmatkaamistapoja. Vaihtoehtoja oli mm. junalla baltian maihin mistä bussilla Tallinnaan ehkä Tarton kautta ja sieltä laivaan, junalla tai kimppakyydillä Travemundeen tai Rostockiin mistä lautalla joko suoraan Helsinkiin tai Tukholmaan josta laivalla Turkuun ja nämä kaikki vaihtoehdot kävivät aika kalliiksi. No, niin tietty kävi Ryanairille soittelukin lentojen siirtämiseksi, mutta onneksi meidän osalta sormet ristissä odottelu palkittiin ja lento lähti lauantaina ajallaan kohti Tamperetta. Ei esim. Tukholmaan kuten torstain täyteen buukattu lento jolle ei mahduttu. Rakastuin yöjunan fiilikseen, kun matkustettiin damista takaisin Bremeniin missä sattuneesta syystä jouduttiin sitten viettämään nelisen päivää ylimääräistä. Jos matkakassa olisi ollut kuten vuoden takaisella NY-reissulla tai kalenteri vapaa velvotteista, olisi tämäkin ollut varmasti ihan tervetullut pysähdys. Vaikka eihän se huono juttu lopulta ollut, kivaahan Bremenissä oli silloin kun stressi ei iskenyt pahiten päälle. Erityisen kiva ilta oli se torstai-ilta kun innostuttiin maistelemaan Wohnzimmerin drinkkejä ja pelaamaan Nintendoa. Super Mario :)
Kertokaa mulle, mitä sellaista Salvador Allende on tehnyt Bremenille että ansaitsee oman katunsa siletä? Eipä silti, suosittelisin minkä tahansa kauniin ja rauhallisen kadun nimeämistä näin hyvällä nimellä :)
Oltiin kuitenkin vallan tyytyväisiä, kun päästiin kotiin. Lentoa odotellessa keskusteltiin erään Kuopioon matkaavan miehen kanssa Saksasta ja Suomesta ja vaikka mistä, ja hän kertoi menevänsä yllättämään kumppaninsa jonka syntymäpäivät olivat seuraavana päivänä, ja joka ei odottaisi häntä osallistumaan. Lahjaksi löytyi vielä kentältä tuoksu jota kumppani oli etsinyt pitkään, ja miehen kasvoilta hehkui into ja odotus jälleennäkemisestä ja rakkaudesta. Ennustan tälle parille pitkää ja onnellista elämää :) Olin toki tässä vaiheessa aivan umpiväsynyt joten mielikuvani voivat olla dramatisoituja. Lento oli perillä kymmenen minuuttia etuajassa ja Mari pääsi livahtamaan saman tien junaan ja kotiinsa. Itse raahauduin Tammelan Onnelan residenssiini nukkumaan, jotta jaksaisin tehdä pari yövuoroa. En ookaan ihan hetkeen ollut niin riutunut väsymyksestä.
Sitten tein vain töitä viikon. Ja kävin Brant Bjorkin keikalla, mistä lähetin Katille viestiä että on kymmenen kertaa parempi kuin Magnet ja Nebula yhteensä. Kannatti, ehdottomasti. Katsastelkaa Stalker Musicia, sinne tulee Erkan tekemä videohaastattelu toivottavasti jo ihan pian!
Tänään saatiin sentään aikaan virkistää kehoa ja mieltä fillaroimalla Pyynikille. En ollut aiemmin käynyt näköalatornissa, joten sinnehän tietty mentiin. Oli tuulista, ja korkeanpaikankammo iski vain portaikossa näköalatasanteelle kun hissikuilu oli aika kaamea näky. Kuulemma maisemat ovat hienommat kuin Näsinneulasta, mutta omakohtaista kokemusta tästä ei ole eikä varmaan ihan hetkeen myöskään tule. Sen verran löytyy liiallista itsesuojeluvaistoa vielä. Syötiin munkit (allekirjoittanut paritkin ku oli hyvvää), joutiin limut ja samoiltiin pitkin metsäpolkuja kohti rantaa, ja siitä Tahmelaan mihin jätettiin pyörät talteen. Tää on ollu kevyesti parhaita päiviä ihan hetkeen :)
Vähän syksyistä, tälleen toukokuussa...
(tää oli tämmönen ei-ihan Scheveningen, mutta kelpaa)
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin kuten tavataan sanoa...
Eipä ollutkaan megapostaus, ei :D Ja koska olen teknisesti kädetön tän LJ-käyttöliittymän kanssa, en enää jaksa puuhata tätä cutin taakse. Läjähtäköön naamallenne koko mitassaan, hähä. Sorrye.
Amsterdamissa siis oltiin, kuten varmaan about kymmenestä hehkutuspostauksesta saattoi lukea. Lennettiin Bremeniin mistä kolmen junavaihdon avulla päästiin perille, keskustellen mm. lampaiden poikasista eli vasikoista. Hevosten vastaava varsa sentään oli kaupunkisisseillä hallussa. Ensimmäisenä iltanahan bongattiin Amsterdamin kaduilta myös strutsi :)
Harmittaa, etten ottanut kuvia vanhan kaupungin eli kotoisammin punaisten lyhtyjen alueen vanhoista, kapoisen kadun ylle kaartuvista taloista jotka tuntuivat olevan vähän... vinossa? Tykkäsin siitä fiiliksestä. Oltiin tällä kertaa ihan rennosti turistimeiningissä käyden niin kanaaliristeilyllä kuin ohjatulla fillariretkelläkin, ja ihan myös keskustan kalliissa ja massoja viihdyttävissä ruokaloissa (mitä en muuten missään tapauksessa suosittele). Tälläkin kertaa parhaat ja autenttisimmat elämykset löytyi kuitenkin hieman ihmisvilinän ulkopuolelta, Kanavakehän liepeiltä Jordaanista ja Noord-kaupunginosasta. Siellä Amsterdamin erityispiirre, asuntoveneet oli viritelty ihan omiin sfääreihinsä pihoineen ja patioineen padon törmälle. Ja ei taaskaan ole kuvaa niistä...
Jos pyöräillä haluaa, se ei ole Amsterdamissa hankalaa. Kaupunkihan on ihan tasainen ja pyöräilijä on kingi jota jokainen väistää. Huhut kaupungin pyörämeristä eivät ole liioiteltuja - eivätkä valitettavasti myöskään legenda pyörävarkausien määrästä... Me vuokrattiin fillarimme sekä kulinaristireissun oppaamme, makkarakuningas Fredie Starbikesiltä erittäin kohtuulliseen hintaan muihin vuokraamoihin nähden. Pääkallopaikan syrjäisempi sijainti junaradan toisella puolen aseman läheisyydessä ei liene este kokea jotain mieleenpainuvaa. Paikka nimittäin oli kuin surffileffojen (kuten Lords of Dogtown) lautavuokraamon fillariversio, ja siellä järjetetäänkin ajoittain bändi-iltoja ja tarjotaan kylmää& kuumaa juotavaa sekä syötävää pyörävuokrauksen, tarvikeliikkeen ja kiertoajelujen lisäksi. Jälleen kerran, suosittelen lämpimästi.
Mondon oppaan mukaan lyhyeenkin Amsterdamin-vierailuun kannattaa yhdistää päivän retki johonkin lähiseudun pieneen kylään (kuten juustontuottaja Volendamiin tai Haarlemiin), tai hieman kauemmaskin esim. Rotterdamiin. Junat kun kulkee kohtuullisen usein eivätkä ole järin kalliita. Päädyttiin visiitille Haagiin saakka, missä tietysti ihan ensimmäisenä etsittiin kuuluisa Scheveningen-ranta. Isohan se. Ihan valtava oikeastaan. Päivä ei ollut erityisen lämmin vaikkakin aurinko paistoi kuten koko reissun ajan, mutta ihmisiä oli ku pipoo koirineen, lapsineen, leijoineen, lentiksineen ja hämmästyttävintä aina, bikineineenkin. Rantabaareissa jytä soi ja ihmiset otti rennosti terassien valtavilla lepotuoleissa, mutta me lähdettiin hakeutumaan kohti ruokapaikkaa. Kaupunkihan oli hienoisesta hallintokaupungin kliinisyydestään huolimatta parhaimmillaan varsin viehättävä, joskin kulman takana saattoi yllättää jylhän betonilaatikkomaisema vanhan kaupungin kadotessa selän taakse.
Mondon oppaita suosittelen kyllä lähes varauksetta kahden kaupunkioppaan kokemuksen pohjalta. Vaikka damin-opas ei ihan palvellutkaan meitä kaikkinensa, saa sarjan kirjoista ideoita ja inspiraation tutustua kohteeseen ehkä hieman eri vinkkelistä. Kunkin teoksen on kirjoittanut paikassa asunut toimittaja, joten ihan pelkkiä turistioppaita ei rahansa vastineeksi saa vaan aikaan ja varallisuuteen nähden mielekkäitä ja kiinnostavia kokemuksia. Toisaalta, Amsterdamissa kannattaa ostaa I <3 Amsterdam-kortti jolla saa valitsemakseen ajaksi julkisen liikenteen lipun, kortin jolla pääsee moniin nähtävyyksiin maksutta sekä liudan alekuponkeja. Me käytiin historiallisessa museossa, jo mainitulla kanaaliristeilyllä ja piknikillä tämän vihkosen innoittamana. Enemmänkin olisi voinut, mutta viimeistään julkisella ajelun määrä kyllä tuli kuitattua hintaansa nähden!
Tykkäsin ihan hirveesti siitä, että eläimet on niin tiiviisti ja vapaasti mukana meiningissä, ne sai tulla ravintolaan ja kauppaan, käyttäytyivät nätisti ilman hihnaa lenkkeillessä ja kukaan ei häiriintynyt aaltoja jahtaavasta tai muita morjestavasta koirasta rannalla. Ei Suomessa vaan vois. Jonkinasteiseksi kantispaikaksi muodostuneessa Cafe Wheelsissakin oli oma maskottinsa, uuden kodin raflan kellarista löytänyt koditon kissa Spot. Hän oli valtavan ihana vanha neito, joka tuli tervehtimään meitä heti sisään astuttua. Tosin hostellin huonekaverimme rotta ei ollut ihan mieluisimmasta päästä eläinkavereita...
Koska eräs nimihirviötulivuori alkoi purkautua jo hieman ennen matkan alkua syösten tuhkat ilmoille, jouduttiin kehittelemään erilaisia vaihtoehtoisia kotiinmatkaamistapoja. Vaihtoehtoja oli mm. junalla baltian maihin mistä bussilla Tallinnaan ehkä Tarton kautta ja sieltä laivaan, junalla tai kimppakyydillä Travemundeen tai Rostockiin mistä lautalla joko suoraan Helsinkiin tai Tukholmaan josta laivalla Turkuun ja nämä kaikki vaihtoehdot kävivät aika kalliiksi. No, niin tietty kävi Ryanairille soittelukin lentojen siirtämiseksi, mutta onneksi meidän osalta sormet ristissä odottelu palkittiin ja lento lähti lauantaina ajallaan kohti Tamperetta. Ei esim. Tukholmaan kuten torstain täyteen buukattu lento jolle ei mahduttu. Rakastuin yöjunan fiilikseen, kun matkustettiin damista takaisin Bremeniin missä sattuneesta syystä jouduttiin sitten viettämään nelisen päivää ylimääräistä. Jos matkakassa olisi ollut kuten vuoden takaisella NY-reissulla tai kalenteri vapaa velvotteista, olisi tämäkin ollut varmasti ihan tervetullut pysähdys. Vaikka eihän se huono juttu lopulta ollut, kivaahan Bremenissä oli silloin kun stressi ei iskenyt pahiten päälle. Erityisen kiva ilta oli se torstai-ilta kun innostuttiin maistelemaan Wohnzimmerin drinkkejä ja pelaamaan Nintendoa. Super Mario :)
Kertokaa mulle, mitä sellaista Salvador Allende on tehnyt Bremenille että ansaitsee oman katunsa siletä? Eipä silti, suosittelisin minkä tahansa kauniin ja rauhallisen kadun nimeämistä näin hyvällä nimellä :)
Oltiin kuitenkin vallan tyytyväisiä, kun päästiin kotiin. Lentoa odotellessa keskusteltiin erään Kuopioon matkaavan miehen kanssa Saksasta ja Suomesta ja vaikka mistä, ja hän kertoi menevänsä yllättämään kumppaninsa jonka syntymäpäivät olivat seuraavana päivänä, ja joka ei odottaisi häntä osallistumaan. Lahjaksi löytyi vielä kentältä tuoksu jota kumppani oli etsinyt pitkään, ja miehen kasvoilta hehkui into ja odotus jälleennäkemisestä ja rakkaudesta. Ennustan tälle parille pitkää ja onnellista elämää :) Olin toki tässä vaiheessa aivan umpiväsynyt joten mielikuvani voivat olla dramatisoituja. Lento oli perillä kymmenen minuuttia etuajassa ja Mari pääsi livahtamaan saman tien junaan ja kotiinsa. Itse raahauduin Tammelan Onnelan residenssiini nukkumaan, jotta jaksaisin tehdä pari yövuoroa. En ookaan ihan hetkeen ollut niin riutunut väsymyksestä.
Sitten tein vain töitä viikon. Ja kävin Brant Bjorkin keikalla, mistä lähetin Katille viestiä että on kymmenen kertaa parempi kuin Magnet ja Nebula yhteensä. Kannatti, ehdottomasti. Katsastelkaa Stalker Musicia, sinne tulee Erkan tekemä videohaastattelu toivottavasti jo ihan pian!
Tänään saatiin sentään aikaan virkistää kehoa ja mieltä fillaroimalla Pyynikille. En ollut aiemmin käynyt näköalatornissa, joten sinnehän tietty mentiin. Oli tuulista, ja korkeanpaikankammo iski vain portaikossa näköalatasanteelle kun hissikuilu oli aika kaamea näky. Kuulemma maisemat ovat hienommat kuin Näsinneulasta, mutta omakohtaista kokemusta tästä ei ole eikä varmaan ihan hetkeen myöskään tule. Sen verran löytyy liiallista itsesuojeluvaistoa vielä. Syötiin munkit (allekirjoittanut paritkin ku oli hyvvää), joutiin limut ja samoiltiin pitkin metsäpolkuja kohti rantaa, ja siitä Tahmelaan mihin jätettiin pyörät talteen. Tää on ollu kevyesti parhaita päiviä ihan hetkeen :)
Vähän syksyistä, tälleen toukokuussa...
(tää oli tämmönen ei-ihan Scheveningen, mutta kelpaa)
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin kuten tavataan sanoa...
Eipä ollutkaan megapostaus, ei :D Ja koska olen teknisesti kädetön tän LJ-käyttöliittymän kanssa, en enää jaksa puuhata tätä cutin taakse. Läjähtäköön naamallenne koko mitassaan, hähä. Sorrye.