Ihan parhaat pannarit
Herkkukokki täällä terve, ylitin itseni tänään. Ihan ilman ylisanoja.
Haaveilin amerikkalaisista pannukakuista jo viimevuotisen reissun jälkeen. Pannarithan olivat ensimmäisen aamiaisemme kohokohta vanhaan jenkkiläistyyliin rakennetussa dinerissa.... Ja aivan mahtavia. Kyseiset letut olivat mukavan ilmavia paksuudestaan ja raskaudestaan huolimatta, ja sopivan makeita. Ne syötiin vaahterasiirapin ja sulan voin kanssa hörppien tuoretta, vahvaa kahvia. Toki kyseiseen aamiaiseen sisältyi muutakin raskasta ja täyttävää, kuten oma piirakanpalani jonka täytteenä oli muistaakseni pinaattia ja juustoa. Omnomnom :)
Törmäsin pannareiden ohjeeseen Hanna Jensenin ruokablogissa, ja aloin uudelleen haaveilla tuosta herkusta. Eilen sitten otin niin sanotusti härkää sarvista ja aloin tutkia reseptien viidakkoa netissä löytääkseni hyviä vinkkejä kokkailuuni. Löysinkin melko nopeasti tieni Serious Eatsin sunnuntaibrunssi-ohjeisiin joita täytyy ehdottomasti kaivaa useammin esille, sillä kuolasin noita tutkiessani näppäimistön lähes käyttökelvottomaksi. Sivusto on muuten oikeasti tutustumisen arvoinen monipuolisuudessaan kaikille ruoasta viehättyneille! Aikani surffailtuani kirjasin ylös kauppalistan ja lähetin E:n viimetipan ostoksille (itse lähdin koiran kanssa ulos). Varsinaiset pannarit saatiin vasta tänään aikaan, ja hyvä että ryhdyttiinkin vasta tänään koska noiden kanssa olis mennyt yöhön asti kellon raksutellessa jo kymmentä. Vaikka parissakin ohjeessa sanottiin näiden valmistuvan nopsaan, meillä meni reilun tunnin verran. Ollaan vähän hitaita.
Itse ohje on muunnelma parista löydöksestä. Kaksinkertaistamalla määrät, voi tehdä uunipannarin, mutta näitä pienempiäkään ei meinaa makealee perso jaksaa montaa peräkkäin. Tässä jotakuinkin noudattamani ohje, tosin varioin edelleen hiukan homman edetessä:
n. 3 dl piimää
2-3 munaa
2-3 rkl fariinisokeria tai hunajaa
5 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
50 g voita sulana
(½tl suolaa)
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, yhdistä kuivat aineet. Lisää vaahtoon jauhosekoitus ja huoneenlämpöistä piimää vuorotellen varovasti sekoittaen; liika sekoitus saa aikaan sitkon muodostumisen ja tekee pannareista kumimaisia. Lisää lopuksi sula voi koko ajan sekoittaen. Taikinasta tulee paksua, jopa puuromaista, mutta sitä voi tarvittaessa ohentaa lisäämällä hieman piimää tai maitoa. Kuumenna pannulla nokare voita tai hieman öljyä kunnes kuplina on lakannut, ja nosta soppakauhalla nokare taikinaa pannuun mahdollisimman tasaisesti. Jos käytössä ei ole lettupannua, jäävät pannarit hieman epämääräisen muotoisiksi mutta se ei haittaa. Jos keskikohta tuntuu liian paksulta, voit levittää lastalla varovasti. Näistä kuuluukin tulla n. sentin paksuisia ja reunoilta koveria eikä ohuita suomalaistyyppisiä räiskäleitä, eikä taikinakaan juuri leviä pannulla. Pannun ei kannata olla turhan kuuma, keskilämpö (3-4) on ok koska sokeri saattaa palaa jos täysillä paistelee menemään. Anna paistua kunnes reunoilta näkyy hyytyminen, ja pohja on kauniin kullanruskea. Päälliosa saa olla raaka käännettäessä. Paista toiselta puolelta vielä pari minuuttia. Keitä pari kupillista kahvia, ja tarjoa pannarit esim. voin ja siirapin, jäätelön, hillojen, marjojen ja hedelmien kanssa.
Kuulostaapa vähän rakettitieteeltä pannarianpaisto. No ei ole! Kunhan on aikaa tehdä rauhassa ja malttia olla polttamatta näitä. Onnistuihan nämä multakin, ihan ensimmäisestä lähtien vaikka tapana on saada aluksi raakaa mössöä aikaan ennen normilettuja.
Pannarien kanssa mustikoita, vadelmia, jäätelöä ja siirappia. Tervetuloa, sokeriöveri
Näitä teen toistekin, joku vapaa aamu kun voin juoda kahvia (illalla se vie unet). Hirvee kahvihimo iski. Vaan seuraava etappi illassani lienee koiran ulkoilutus ja edellisen kerran kauan sitten katsottu leffa, Braveheart.
Haaveilin amerikkalaisista pannukakuista jo viimevuotisen reissun jälkeen. Pannarithan olivat ensimmäisen aamiaisemme kohokohta vanhaan jenkkiläistyyliin rakennetussa dinerissa.... Ja aivan mahtavia. Kyseiset letut olivat mukavan ilmavia paksuudestaan ja raskaudestaan huolimatta, ja sopivan makeita. Ne syötiin vaahterasiirapin ja sulan voin kanssa hörppien tuoretta, vahvaa kahvia. Toki kyseiseen aamiaiseen sisältyi muutakin raskasta ja täyttävää, kuten oma piirakanpalani jonka täytteenä oli muistaakseni pinaattia ja juustoa. Omnomnom :)
Törmäsin pannareiden ohjeeseen Hanna Jensenin ruokablogissa, ja aloin uudelleen haaveilla tuosta herkusta. Eilen sitten otin niin sanotusti härkää sarvista ja aloin tutkia reseptien viidakkoa netissä löytääkseni hyviä vinkkejä kokkailuuni. Löysinkin melko nopeasti tieni Serious Eatsin sunnuntaibrunssi-ohjeisiin joita täytyy ehdottomasti kaivaa useammin esille, sillä kuolasin noita tutkiessani näppäimistön lähes käyttökelvottomaksi. Sivusto on muuten oikeasti tutustumisen arvoinen monipuolisuudessaan kaikille ruoasta viehättyneille! Aikani surffailtuani kirjasin ylös kauppalistan ja lähetin E:n viimetipan ostoksille (itse lähdin koiran kanssa ulos). Varsinaiset pannarit saatiin vasta tänään aikaan, ja hyvä että ryhdyttiinkin vasta tänään koska noiden kanssa olis mennyt yöhön asti kellon raksutellessa jo kymmentä. Vaikka parissakin ohjeessa sanottiin näiden valmistuvan nopsaan, meillä meni reilun tunnin verran. Ollaan vähän hitaita.
Itse ohje on muunnelma parista löydöksestä. Kaksinkertaistamalla määrät, voi tehdä uunipannarin, mutta näitä pienempiäkään ei meinaa makealee perso jaksaa montaa peräkkäin. Tässä jotakuinkin noudattamani ohje, tosin varioin edelleen hiukan homman edetessä:
n. 3 dl piimää
2-3 munaa
2-3 rkl fariinisokeria tai hunajaa
5 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
50 g voita sulana
(½tl suolaa)
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, yhdistä kuivat aineet. Lisää vaahtoon jauhosekoitus ja huoneenlämpöistä piimää vuorotellen varovasti sekoittaen; liika sekoitus saa aikaan sitkon muodostumisen ja tekee pannareista kumimaisia. Lisää lopuksi sula voi koko ajan sekoittaen. Taikinasta tulee paksua, jopa puuromaista, mutta sitä voi tarvittaessa ohentaa lisäämällä hieman piimää tai maitoa. Kuumenna pannulla nokare voita tai hieman öljyä kunnes kuplina on lakannut, ja nosta soppakauhalla nokare taikinaa pannuun mahdollisimman tasaisesti. Jos käytössä ei ole lettupannua, jäävät pannarit hieman epämääräisen muotoisiksi mutta se ei haittaa. Jos keskikohta tuntuu liian paksulta, voit levittää lastalla varovasti. Näistä kuuluukin tulla n. sentin paksuisia ja reunoilta koveria eikä ohuita suomalaistyyppisiä räiskäleitä, eikä taikinakaan juuri leviä pannulla. Pannun ei kannata olla turhan kuuma, keskilämpö (3-4) on ok koska sokeri saattaa palaa jos täysillä paistelee menemään. Anna paistua kunnes reunoilta näkyy hyytyminen, ja pohja on kauniin kullanruskea. Päälliosa saa olla raaka käännettäessä. Paista toiselta puolelta vielä pari minuuttia. Keitä pari kupillista kahvia, ja tarjoa pannarit esim. voin ja siirapin, jäätelön, hillojen, marjojen ja hedelmien kanssa.
Kuulostaapa vähän rakettitieteeltä pannarianpaisto. No ei ole! Kunhan on aikaa tehdä rauhassa ja malttia olla polttamatta näitä. Onnistuihan nämä multakin, ihan ensimmäisestä lähtien vaikka tapana on saada aluksi raakaa mössöä aikaan ennen normilettuja.
Pannarien kanssa mustikoita, vadelmia, jäätelöä ja siirappia. Tervetuloa, sokeriöveri
Näitä teen toistekin, joku vapaa aamu kun voin juoda kahvia (illalla se vie unet). Hirvee kahvihimo iski. Vaan seuraava etappi illassani lienee koiran ulkoilutus ja edellisen kerran kauan sitten katsottu leffa, Braveheart.