oksetus.
Olin vaarilla. Söin liikaa ja nyt on paha olo. Enkä oppinnu ihan hirveesti, tosin ees vähän, ja sekin on jo jotain.
Yksi ihminen ei ollut meilannutkaan vielä tänään mulle. :'( Suretus.
Tyhjiinpuristettu olo taas kerran. Väsyttää. Paruttaa. Potuttaa. Uupumus. Niskakramppi.
Hiitolomat on niin tylsiä. Mä inhoan hiihtämistä, mä inhoan ulkoilua paitsi kävelyä ja luistelua HYVÄSSÄ seurassa (ei isä + pojat), mä inhoan yksin sisällä nököttämistä, mä inhoan sitä et pitäis opiskella eikä huvita, mä inhoan kokeisiin lukemista etukäteen ja viimetipassa, mä inhoan elää pelkästään kirjojen ja perheenjäsenten kanssa, mä inhoan televisionkatselua ylisuurissa mittasuhteissa, mä inhoan ei-elämääni, mä inhoan sitä kun pitää pukeutua aina aamuisin ja sitten illalla riisuutua eikä sillä ole mitään väliä kun kukaan ei näe sun vaatteitasi etkä sä käy missään, mä inhoan vuorokausirytmin palauttamista raiteilleen loman jälkeen, mä inhoan Ataraxia, mä inhoan lihomista joka tapahtuu väistämättä joka peevelin loma, mä inhoan sitä kun joku perheenjäsenistä on kipeenä ja sitten kun pääsis (!) kouluun huomaakin olevansa vessassa oksentamassa, mä inhoan sitä kun ekana koulupäivänä on koe, mä inhoan tylsyyttä, mä inhoan sitä ettei isällä ole pianoa eikä se ole aikeissa hankkiakaan, mä inhoan inhoan inhoan inhoan inhoan!!! Hiihtolomani tiivistettynä. Olen epäkiitollinen paska.
Naisten lyhyt tulis kai tänään, ellei se jo mennyt. Täytyy kattoa nytistä.
Ostin suomalaisesta uuden päiväkirjan, joka ei ole edes sellanen söpö lukollinen, ja oli ylikallis ja yliohut, saan sen liian nopeasti täyteen, tosin uuden päiväkirjan alottaminen onki ihanaa, mut kivat päiväkirjat on niin kiven alla ja mua potuttaa ettei toi oo sellanen kiva ja kuinka kallis toi oli ja aaaarrrggg. Mut muumit on ihan kivoja. Eikä kaikkea paskaa nyt nettiinkään voi laittaa. Ja kun se on niin saamarin pirteän (xP) värinen, niin ehkä mun elämä kääntyy nyt mukkelismakkelis ja aurinko alkaa taas paistaa mulle... :D Tosin mä en usko. Ja mä olen tällanen helvetin pessimisti, jonka elämän ainoa todellinen ongelma on huono asenne, jonka itsetunnossa tai aivoissa ei ole mitään vikaa, ja ainoa apu jota mä tarttisin, olis se, että joku sanois sen mulle päin naamaa. >x(
Nyt suututtaa. Yleensä kirjottaminen (tällassen paskanki) auttaa, mut nyt mun ärsytys vaan lisääntyy.
Pitää hankkia elämä. Pitää hankkia elämä. Pitää hankkia elämä. Pitää hankkia elämä. Pitää hankkia elämä. Pitää hankkia elämä. Pitää hankkia elämä. Pitää hankkia elämä. Pitää hankkia elämä. Pitää hankkia elämä. Pitää hankkia elämä. Pitää hankkia elämä. Pitää hankkia elämä. Pitää hankkia elämä. Pitää hankkia elämä.
Menen purkamaan vitutukseni jonnekin, jossa se ei haittaa muita.
Kiitos vaan ihan helvetisti. Potkisin seiniä, jossen olisi esikoinen ja niin saakelin hyvä ja kiltti ja jos mulla olisi edes jonkun verran omanarvontuntoa. Ja voi!!!
Itkettää.
Yksi ihminen ei ollut meilannutkaan vielä tänään mulle. :'( Suretus.
Tyhjiinpuristettu olo taas kerran. Väsyttää. Paruttaa. Potuttaa. Uupumus. Niskakramppi.
Hiitolomat on niin tylsiä. Mä inhoan hiihtämistä, mä inhoan ulkoilua paitsi kävelyä ja luistelua HYVÄSSÄ seurassa (ei isä + pojat), mä inhoan yksin sisällä nököttämistä, mä inhoan sitä et pitäis opiskella eikä huvita, mä inhoan kokeisiin lukemista etukäteen ja viimetipassa, mä inhoan elää pelkästään kirjojen ja perheenjäsenten kanssa, mä inhoan televisionkatselua ylisuurissa mittasuhteissa, mä inhoan ei-elämääni, mä inhoan sitä kun pitää pukeutua aina aamuisin ja sitten illalla riisuutua eikä sillä ole mitään väliä kun kukaan ei näe sun vaatteitasi etkä sä käy missään, mä inhoan vuorokausirytmin palauttamista raiteilleen loman jälkeen, mä inhoan Ataraxia, mä inhoan lihomista joka tapahtuu väistämättä joka peevelin loma, mä inhoan sitä kun joku perheenjäsenistä on kipeenä ja sitten kun pääsis (!) kouluun huomaakin olevansa vessassa oksentamassa, mä inhoan sitä kun ekana koulupäivänä on koe, mä inhoan tylsyyttä, mä inhoan sitä ettei isällä ole pianoa eikä se ole aikeissa hankkiakaan, mä inhoan inhoan inhoan inhoan inhoan!!! Hiihtolomani tiivistettynä. Olen epäkiitollinen paska.
Naisten lyhyt tulis kai tänään, ellei se jo mennyt. Täytyy kattoa nytistä.
Ostin suomalaisesta uuden päiväkirjan, joka ei ole edes sellanen söpö lukollinen, ja oli ylikallis ja yliohut, saan sen liian nopeasti täyteen, tosin uuden päiväkirjan alottaminen onki ihanaa, mut kivat päiväkirjat on niin kiven alla ja mua potuttaa ettei toi oo sellanen kiva ja kuinka kallis toi oli ja aaaarrrggg. Mut muumit on ihan kivoja. Eikä kaikkea paskaa nyt nettiinkään voi laittaa. Ja kun se on niin saamarin pirteän (xP) värinen, niin ehkä mun elämä kääntyy nyt mukkelismakkelis ja aurinko alkaa taas paistaa mulle... :D Tosin mä en usko. Ja mä olen tällanen helvetin pessimisti, jonka elämän ainoa todellinen ongelma on huono asenne, jonka itsetunnossa tai aivoissa ei ole mitään vikaa, ja ainoa apu jota mä tarttisin, olis se, että joku sanois sen mulle päin naamaa. >x(
Nyt suututtaa. Yleensä kirjottaminen (tällassen paskanki) auttaa, mut nyt mun ärsytys vaan lisääntyy.
Pitää hankkia elämä. Pitää hankkia elämä. Pitää hankkia elämä. Pitää hankkia elämä. Pitää hankkia elämä. Pitää hankkia elämä. Pitää hankkia elämä. Pitää hankkia elämä. Pitää hankkia elämä. Pitää hankkia elämä. Pitää hankkia elämä. Pitää hankkia elämä. Pitää hankkia elämä. Pitää hankkia elämä. Pitää hankkia elämä.
Menen purkamaan vitutukseni jonnekin, jossa se ei haittaa muita.
Kiitos vaan ihan helvetisti. Potkisin seiniä, jossen olisi esikoinen ja niin saakelin hyvä ja kiltti ja jos mulla olisi edes jonkun verran omanarvontuntoa. Ja voi!!!
Itkettää.