Marraskuu..? Marraskuu.
Sain aikaiseksi ilmoittautua taas Yuletideen. Itkua ja hammastenkiristystä on luvassa sitten kun multa pyydetään sitä orgiafikkiä. Tai Ystävät hämärän jälkeen -K18-fikkiä X) Tietyistä riskeistä huolimatta Yuletide on yksi niistä harvoista asioista, jotka saavat minut tuntemaan jonkinlaista joulumieltä, joten ihan jo sen takia osallistuminen on sen arvoista. Lisäksi viime vuonna sain treatina loistokkaan Boondock Saints -fikin. Ilmoittautuminen lienee vielä hetken aikaa auki, jos Nano ei ole jo musertanut koko f-listiäni.
Marraskuu on kamala. Koko kuun ajalta minulta löytyy vain yksi päiväkirjamerkintä: "November is wanting to cry because you woke up." Eli erehdyttävästi teiniangstia muistuttava marraskuumasennus on täällä jälleen. Kohta MCR alkaa varmaan taas kuulostaa hyvältä... Näytin tänään nenääni keskustassa ensimmäistä kertaa viikkoihin - en ole ehtinyt kuin pyöriä yliopisto - Yo-kylä-väliä. Ihmekös että masentaa.
Mutta sitten toisaalta. Vaikka on pirullisen kylmä, niin on ainakin lunta. Osuin kirjastoon sopivasti katsomaan kendonäytöstä ja näin tuttuja. Kirjakahvilavuorossa oli kiireistä ja olin siellä yksin, mutta ei tullut kriisejä. Päivän kohokohta: löysin Kirjiksen divarihyllystä suomenkielisen Tarun sormusten herrasta sinä painoksena, jollaisena sen ensimmäistä kertaa luin viattomana yläasteikäisenä. Pohdin noin minuutin ajan, onko se pakko saada, ja olihan se. Onneksi, koska nyt kun luin alkua kotona, se tekee minut vain niin valtavan onnelliseksi. Englanninkielinen alkuteos on mahtava, mutta suomennos tulee aina olemaan minulle jotain erityistä - se liikuttaa täysin epäloogisella tavalla. Osaksi tämä johtuu sanojen tuttuudesta, osaksi siitä, että suomennos nyt vain on niin pirun hyvä.
Aarteeni.
Mulla olis kaikkia loistavia ideoita joululahjoihin, mutta ei yhtään aikaa tai rahaa. Vannon, etten tee tänään illalla mitään hyödyllistä, kun viikonloppu menee muutenkin kokonaan ranskan tenttiin lukemiseen, joten ehkä ehdin kehittää jonkun ratkaisun tähän. Jos en, niin kaikki saavat lahjaksi Egypti-fikin pojan setiä. (Ja jos jotain oikeasti kiinnostaa niin heittää sitten promptilla.)
Loppukevennykseksi löysin suomennoskurssilla kääntämäni kirjan Amazonista. Saanko esitellä: SMASH CUT. Makes you want to smash something, all right. "Angered by Derek's refusal, Creighton stalks Julie; targets Derek's dog, Maggie; and plots to kill the ex-girlfriend of his henchman, Billy Duke, after Billy has second thoughts about helping Creighton". GO CREIGHTON GO KICK SOME MORE PUPPIES. Publisher's Weeklyn selostus kertoo jo kirjan koko juonen lukuun ottamatta kirjan ainoaa, täysin turhaa twistiä. Fanitan Creightonia, koska se sentään rehellisesti murhaa ja raiskaa ihmisiä ja on niin täysi sosiopaatti että sitä on hauskaa seurata, toisin kuin muka charmanttia, mutta kammottavan sovinistista Derekiä. (Kaverini sanoin: "Ho ho ho boobies watcha say darlin', aren't you clever.") Ja päähenkilönainen päätyy kauniiksi lopuksi hellan ääreen.
Ei niin ettei kurssilla olisi hauskaa, ja kyllähän tuota kääntää, mutta lukemisvaiheessa herää jostain kumman syystä kamalia aggressioita.
Marraskuu on kamala. Koko kuun ajalta minulta löytyy vain yksi päiväkirjamerkintä: "November is wanting to cry because you woke up." Eli erehdyttävästi teiniangstia muistuttava marraskuumasennus on täällä jälleen. Kohta MCR alkaa varmaan taas kuulostaa hyvältä... Näytin tänään nenääni keskustassa ensimmäistä kertaa viikkoihin - en ole ehtinyt kuin pyöriä yliopisto - Yo-kylä-väliä. Ihmekös että masentaa.
Mutta sitten toisaalta. Vaikka on pirullisen kylmä, niin on ainakin lunta. Osuin kirjastoon sopivasti katsomaan kendonäytöstä ja näin tuttuja. Kirjakahvilavuorossa oli kiireistä ja olin siellä yksin, mutta ei tullut kriisejä. Päivän kohokohta: löysin Kirjiksen divarihyllystä suomenkielisen Tarun sormusten herrasta sinä painoksena, jollaisena sen ensimmäistä kertaa luin viattomana yläasteikäisenä. Pohdin noin minuutin ajan, onko se pakko saada, ja olihan se. Onneksi, koska nyt kun luin alkua kotona, se tekee minut vain niin valtavan onnelliseksi. Englanninkielinen alkuteos on mahtava, mutta suomennos tulee aina olemaan minulle jotain erityistä - se liikuttaa täysin epäloogisella tavalla. Osaksi tämä johtuu sanojen tuttuudesta, osaksi siitä, että suomennos nyt vain on niin pirun hyvä.
Aarteeni.
Mulla olis kaikkia loistavia ideoita joululahjoihin, mutta ei yhtään aikaa tai rahaa. Vannon, etten tee tänään illalla mitään hyödyllistä, kun viikonloppu menee muutenkin kokonaan ranskan tenttiin lukemiseen, joten ehkä ehdin kehittää jonkun ratkaisun tähän. Jos en, niin kaikki saavat lahjaksi Egypti-fikin pojan setiä. (Ja jos jotain oikeasti kiinnostaa niin heittää sitten promptilla.)
Loppukevennykseksi löysin suomennoskurssilla kääntämäni kirjan Amazonista. Saanko esitellä: SMASH CUT. Makes you want to smash something, all right. "Angered by Derek's refusal, Creighton stalks Julie; targets Derek's dog, Maggie; and plots to kill the ex-girlfriend of his henchman, Billy Duke, after Billy has second thoughts about helping Creighton". GO CREIGHTON GO KICK SOME MORE PUPPIES. Publisher's Weeklyn selostus kertoo jo kirjan koko juonen lukuun ottamatta kirjan ainoaa, täysin turhaa twistiä. Fanitan Creightonia, koska se sentään rehellisesti murhaa ja raiskaa ihmisiä ja on niin täysi sosiopaatti että sitä on hauskaa seurata, toisin kuin muka charmanttia, mutta kammottavan sovinistista Derekiä. (Kaverini sanoin: "Ho ho ho boobies watcha say darlin', aren't you clever.") Ja päähenkilönainen päätyy kauniiksi lopuksi hellan ääreen.
Ei niin ettei kurssilla olisi hauskaa, ja kyllähän tuota kääntää, mutta lukemisvaiheessa herää jostain kumman syystä kamalia aggressioita.