Aug 08, 2011 14:32
Kaikki projektit ovat meneillään tai kesken, eikä niistä tee mieli mälvätä yhtään sen enempää ennen kuin on jotakin konkreettista esitellä. Niinpä minä sitten odottelen, kun olen siinä niin kamalan hyvä ja kärsivällinen. Asiaa ei helpota lainkaan se, että joka toisella kerralla odottamani puhelun sijasta toisessa päässä linjaa onkin joku törppö, joka tahtoo myydä minulle lisää telkkarikanavia olkkarin tyhmälaatikkoon, jossa ei näy valtakunnan ohjelmisto muutoinkaan.
Mutta noin yleisesti ottaen olen ajatellut, että jos ei muu auta, voisin ryhtyä sellaiseksi vanhan hyvän ajan diplomaatiksi, joka silkalla tahdonvoimallaan ja ovelalla sananasettelullaan sekä pienellä pelailullaan saisi valtiot puljaamaan kiltisti keskenään. Sitähän minä tässä teen pienemmässä mittakaavassa lämpimikseni joka päivä ilman palkkaa kuitenkin, joten miten olisi?
Silloin kun en setvi valtakunnan asioita, olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja kaivanut sienikirjat kaapista. Minulla on paremmat ja tuoreemmat lähtötiedot sieniin kuin oli kesän alussa kasveihin ja sienien lista kattaa vain noin 320 lajia kasvien noin 700 sijasta. Silti minulla on vähän sellainen ennakkoaavistus, että haasteita voi olla edessä ihan tälläkin setillä. Niinpä sitä ei auta, kuin pistää taas töppöstä toisen eteen ja toivoa, että käyttämällä valtaosan syyskuusta toisella puolella Suomea, sitä hyötyisi saamalla taas pari sulkaa hattuunsa. Parasta toivoen ja pahinta odottaen.
Viikonloppuna mies lähtee taas hakkaamaan muita pehmustetuilla astaloilla, minä meinasin liftata sen kyydissä Tampereelle. Olisi vähän ihania neitokaisia tiedossa, voisi tehdä hyvää vähäksi aikaa päästä sinne ja ajatella välillä jotakin ihan muuta kuin omia ympyröitään.
kesä,
arki,
absurdius,
suunnittelua,
koulu