Kevättä
Olen jonkinlaisessa riemunsekaisen hämmennyksen vallassa, sillä kävimme eilen tinkaamassa itsellemme pesukoneen. Yksilön pitäisi saapua tänään kotiin ja olen hieman kahden vaiheilla, pitäisikö minun tiskata päivähommanani altaaseen kertyneet astiat ihan asentajien mielenterveyttä ajatellen vai jemmata niitä koe-eräksi pesevälle koneelle. Ensimmäiseen minua kannustaisi vieraskoreuteni, jälkimmäiseen rehellinen patalaiskuus. Yhtä kaikki, kun on seitsemisen vuotta tapellut tiskivuoroista, tämä on ihan vapauttava kokemus.
Vaihdoin kevätinnostuksissani kukille mullat, jaoin isoiksi pehkoiksi kasvaneet yksilöt useammiksi yksilöiksi ja leikkelin rehahtaneimpia yksilöitä takaisin ruotuun. Tulevat viikot näyttänevät, miten moni selvisi tästä hellästä ja asiantuntevasta tehohoidosta hengissä. Ainakin onnistuimme miehen kanssa yhteistyössä tappamaan vahingossa kahdessa viikossa hankkimani vesifiikuksen kuivuuteen. Minä olin luottanut siihen, että mies kastelee työpöytänsä vieressä olevat viherkasvit, jolloin minun ei tarvitse käydä niitä päivittäin pällistelemässä. En tiedä mihin mies luotti, mutta ainakin hän vannoi, ettei koskaan ollut kyseisen viherkasvin olemassaolosta tiennytkään. Yhtä kaikki, raadon tilalle siirsin aiemmin huolella varastamani kultaköynnöksen. Se onkin ainut kultaköynnös, joka tässä taloudessa on koskaan menestyksekkäästi kasvanut, joten hokema varastettujen kasvien hengissäsäilymisestä lienee muutakin kuin omaatuntoa rauhoittelemaan luotu kansanviisaus.
Kohta pitäisi lähteä käväisemään YTHS:n puolella ja sitten kirmata yliopistopainolle hakemaan pinoa graduja. Sitten pitäisi sopia tapaamisia, perua lähtemisiä ja sumplia kyytiasioita. Puhumattakaan siitä, että myyjäiset lähestyvät ja vielä olisi sinne projektia tehtävänä.
Minä olen vähän sillä tavalla tyhmä, että uskoin vilpittömästi kiireen helpottavan jossakin vaiheessa.
Vaihdoin kevätinnostuksissani kukille mullat, jaoin isoiksi pehkoiksi kasvaneet yksilöt useammiksi yksilöiksi ja leikkelin rehahtaneimpia yksilöitä takaisin ruotuun. Tulevat viikot näyttänevät, miten moni selvisi tästä hellästä ja asiantuntevasta tehohoidosta hengissä. Ainakin onnistuimme miehen kanssa yhteistyössä tappamaan vahingossa kahdessa viikossa hankkimani vesifiikuksen kuivuuteen. Minä olin luottanut siihen, että mies kastelee työpöytänsä vieressä olevat viherkasvit, jolloin minun ei tarvitse käydä niitä päivittäin pällistelemässä. En tiedä mihin mies luotti, mutta ainakin hän vannoi, ettei koskaan ollut kyseisen viherkasvin olemassaolosta tiennytkään. Yhtä kaikki, raadon tilalle siirsin aiemmin huolella varastamani kultaköynnöksen. Se onkin ainut kultaköynnös, joka tässä taloudessa on koskaan menestyksekkäästi kasvanut, joten hokema varastettujen kasvien hengissäsäilymisestä lienee muutakin kuin omaatuntoa rauhoittelemaan luotu kansanviisaus.
Kohta pitäisi lähteä käväisemään YTHS:n puolella ja sitten kirmata yliopistopainolle hakemaan pinoa graduja. Sitten pitäisi sopia tapaamisia, perua lähtemisiä ja sumplia kyytiasioita. Puhumattakaan siitä, että myyjäiset lähestyvät ja vielä olisi sinne projektia tehtävänä.
Minä olen vähän sillä tavalla tyhmä, että uskoin vilpittömästi kiireen helpottavan jossakin vaiheessa.