~ O B S C U R I T A S ~
Nimi: OBSCURITAS
Kirjoittaja: Mikigoesrawwr
Ikäraja: K15 K18
Tyylilaji: AU, kauhu, angst, draama, death
Varoitukset: Ficci sisältää verta, väkivaltaa ja oikeasti päästään sekaisin olevia ihmisiä, ei vain hieman masentuneita.
Osat: Prologi + 1/?
A/N: Tämän kirjoittaminen olikin paljon vaikeampaa kuin luulin. Hahmojen valitseminen oli hankalaa ja tuntu ettei mitkään palat uponneet kokonaan paikoilleen. Yritin saada kaikkia ehdotettuja hahmoja sovitettuun fikkiin, ja yritin jopa väkisin survoa niitä, jos ei muuten kelvannut. Nimestä credittiä Lauralle, se on latinaa ja tarkottaa pimeyttä/tietämättömyyttä.
Hahmojen luonteenpiirteet on vedetty äärimmilleen että ne sopisi tähän. En tykkää yhtään tekstistä. Mutta kommentit on rakastettuja, viskokaa mielipiteitä, kiitos~
Pistä tämä soimaan taustalle:
Dead Silence theme
~
Tuuli heilutti alastomia puita. Hiljaa, hiljaa niiden oksat raapivat ikkunaan, mistä Hän seurasi katseellaan kuolevaa syksyä tyynenä. Tarkkailen tyynesti jokaista liikettäni.
Tyhjät ikkunat rujoissa seinissä olivat kuin mustia aukkoja, tahtoen niellä minut hulluuteensa. Jokainen nurkka huokui jotain vastenmielistä.
Inhottavaa.
Mikään ei näyttänyt todelliselta, kuin painajaista.
Huone 4, Potilas LJ-20-22
Käytä aina hengitysmaskia mennessäsi huoneeseen (löytyy lokerosta 12.), vältä viemästä mitään ylimääräistä mukanasi, äläkä koske mihinkään kun olet sisällä. Yritä pitää itsesi aina mahdollisimman neutraalina ja muuttumattomana, älä yski, kaiva taskujasi, raavi päätäsi vaan yritä mahdollisimman pelkistetyin elein liikkua huoneessa.
Hänen ojentaessa kätensä minua kohti, huomasin niistä valuvan verta ja roikkuvan irtonaista vielä elävän ihon palasia. Hänen kasvoistaan paistoi kuolema, joka tuoksui kevyelle saippualle.
Huone 11, Potilas VK-42-60
Näytä mahdollisimman vähän paljasta ihoa. Torju potilas mahdollisimman kauniilla sanoilla. Kehu häntä. Älä käännä koskaan selkääsi potilaalle.
Hänen katseensa tuntui tarkkailevan jokaista liikettäni. Hitaasti hän kostutti huuliaan kielellään, toistaen sanansa kahdesti. Suljettuani oven kuulin korahduksen ja kolahduksen. Hän sätki maassa jäykkänä, silmät avoimeksi lukittuina.
Huone 6, Potilas LS-20
Älä milloinkaan unohda ovea auki. Saa käydä ulkona vain lukittuna (kahleet säilytyslokerosta 5.).
Mutta minä unohdin sen auki…
Huone 13, Potilas VA-40-60
Liikehdi mahdollisimman vähäisin elein. Älä odota verbaalisia vastauksia. Potilas tarvitsee peseytymisessä apua.
Rikkoontunut huuto kaikui tyhjässä tilassa, hän pyristeli karkuun raahautuen lattiaa pitkin ovelle pakokauhussa. Hän hapuili kahvaa saamatta kuitenkaan kunnon otetta. Me vedimme hänet pois. Hän itki.
Huone 15, Potilas VK-44
Yritä kuulostella aina kenelle puhut. Puhu kunnioittavasti, mainitsematta muita. Älä koskaan laita valoja pois päältä.
Hän oli eri henkilö tänään kuin eilen. Hänen hymynsä muistutti enemmän irvistystä.
Huone 5, Potilas LE - 50 - 42
Tarkista viikoittain mahdolliset piilopaikat, leikkaa kynnet. Potilas ei saa pestä pyykkiään itse.
Hänen kyntensä raapivat tapettia, johon jäi verisiä jälkiä.
Veri valui seinää pitkin, hänen verensä.
Älä
koskaan
avaa
viimeistä
ovea.
Mutta minä avasin sen. Minä hukuin.
Niiden pitkät kylmät sormet kietoutuivat ympärilleni ja tarttuivat minuun, niiden hampaat upposivat syvälle lihaan ja niiden hengitys muistutti tuonpuoleisesta. Ne haisivat kuolemalle.
Minä näen enää vain verta. Paksua, punaista verta.
On turha juosta, kun ei enää etene.
Hän säpsähti hereille syvän hengen vedon saattelemana. Katse kiersi huoneen. Siellä ei ollut ketään. Paita oli märkä hiestä, sydän hakkasi lujaa rintakehää vasten.
Painajainen.
Vain unta.
Hän ei palaisi sinne enää koskaan. Ei koskaan. Hän ei näkisi heistä ketään enää ikinä. Kevyt naurahdus karkasi huulilta.
Ikkunan takana oli varjoja.
Next chapter
edit: vaihoin yhen huoneen numeron